Paikallisia kuuroja

Parin päivän aikana on tullut vähän väliä vettä. Jotain kertoo, että mies kävi sunnuntai-iltana viemässä pyykit narulle ja vieläkään ne eivät ole kuivia. Aina, kun siihen alkaa olla mahdollisuus, tulee uusi sadekuuro. Onneksi vesisateelta on töissä jotenkin välttynyt, muistiinpanojen tekeminen on sateessa hankalaa sekä kynä-paperi -menetelmällä että kosketusnäytöllä.

Ikkunasta kuvasin. Mitäpä tuonne ihtiään kastelemaan. Piha-aitta on nimeltään Höpölä, ja vaikka Höpölässä onkin huopakatto, meinasi yksi ilta jäädä unet saamatta kun sade rummutti niin äänekkäästi. Me siis nukumme siellä nyt, kun talo on sekaisin remontista. Alemmassa kuvassa on hetkellinen pouta, mutta järven takana on joku sadekuuro menossa tai tulossa ja kuvan oton jälkeen meni vissiin vartti ja taas satoi meilläkin vettä.

Lisäksi vesi lilluttaa pihasta kantavuuden, roska-auto jätti viimeksi kauheat jäljet. Ei se ole miestä estänyt tilaamasta salaojitusvermeitä. Fuktisolia oli tänään ilmestynyt pihaan pari nökköstä lisää. Ne laitetaan seuraavaksi pihan puolelle, kivijalan juureen. Myös sepeliä oli ilmestynyt uhkaavan näköinen pikku nyppylä keskelle pihamaata. Vielä kuulema salaojaputkia on tulossa ja sadevesien johtamiseen liittyvät tarvikkeet (mää oon taas niiiin pihalla) pitäisi tilata. Hyvä, että sataa vettä, jos se tuo herra kasvatustieteilijä saisi kandinsa tehtyä kun ei ilmat pihahommiin houkuttele. Uhkasin jättää ruuatta, jos ei ala tekstiä syntyä. Mies kun tilailee remonttivermeitä, niin ruoka maksetaan rouvan palkalla.... :D

Rouva se vaan on taas kukkasia kuvannut. Töissä tulee välillä kaikkea jännääkin vastaan.

Tämä kaveri on aho-orvokki, Viola canina. Viitanneekohan kasvin nimi canina koiriin ja sitä kautta vaatimattomiin kasvupaikkoihin, aho-orvokki kun ei ole turhan niuho. Nämä kuvasin vaalalaiselta tienpenkalta. Aho-orvokki on kovasti samannäköinen kuin metsäorvokki, mutta jälkimmäinen on vaateliaampi kasvupaikan suhteen ja viihtyy nimensä mukaisesti varjoisemmissa paikoissa. Aho-orvokille sen sijaan kelpaavat monet perinnemaisemat, kuten niityt ja hakamaat, mutta myös tienpientareet ja hakkuuaukiot. Aho-orvokin lehti on myös kapeampi ja pitkulaisempi kuin metsäorvokilla, kukka sen sijaan aika samanlainen. Aho-orvokin levinneisyys on Lapin maakunnan rajoille asti tasaisempi, kuin metsäorvokilla, joka harvinaistuu Vaasa-Joensuu -akselin pohjoispuolella piste-esiintymiksi. Kovasti hankalia kuvattavia heiluessaan pientareella, kukat vähän maata kohti nuokkuen.

Aho-orvokki vaati vähän kuukkelointia, mutta tämä on ihan tuttu. Kuvasta näkyy ehkä vähän huonosti, mutta tässä on metsätähden ehkä yleisin muunnos, vaaleanpunertava kukka. Koko kasvikin on vähän punertava. Lieköhän tällä punasävyisyydellä jotain tekoa ravinteiden ja kasvupaikan kanssa enemmän, kuin perimän, nimittäin näitä punertavakukkaisia näkyy lähinnä peltojen ja tienpientareiden läheltä. Aho-orvokin vieressä kasvoi myös näitä punertavakukkaisia metsätähtiä ja lisäksi oikein ärmäkän pinkkeinä kukkivia puolukoita.

Hei hei heinäkuu! Sekin jytistää jo kovaa vauhtia tulemaan. Mukavia ja aurinkoisia kesäpäiviä!