Remonttievästä

Vieläkin kuuluu kauhea jyryytys keittiöstä. Ei kovin nopeaa meinannut tapahtua tuo uuninjalustan pienentäminen, kun oli liian pienet vehkeet! Tänään oli isäntä näppäränä poikana kipaissut kaupasta oikein ison tykin ja johan alkoi homma sujua. Emäntä kävi sillä aikaa evakossa vastarannalla leipomassa makeita munkkeja. No menipäs nyt. Mutta tosiaan, oman keittiön ollessa vähän vajavainen (ruokapöytä olohuoneessa ja minihella) menin lainaamaan äitin siistiä keittiötä ja munkinpaistoon sinne. Kyllä niitä tulikin melkoinen kasa, ei ainakaan laihtumaan päästä.

Kirjoittelen tällä kertaa ihan muusta, kuin sorkkaraudan ja porakoneen heilutuksesta. Totesinkin jo eräässä aiemmassa tekstissä, että talkooväen houkuttelussa ovat hyvät eväät tärkeitä. Myös vakituisen väestön saa pidettyä remontin keskellä paremmalla tuulella, kun eväät ovat oikeanlaiset, siis herkulliset. Tässä on hyvä muistaa kaikkien makumieltymykset tasapuolisesti. Eilen tein sushia, joka on isännän herkkua. Itse en raakaa kalaa suuhuni mielelläni pistä, eikä se merileväkään nyt niin hyvältä maistu. Ensikertalaiselta ihan kohtuullinen suoritus, etenkin, kun en tosiaan itse niistä tykkää olleskaan ja on ravintolatuotteiden maistelu vertailuksi jäänyt aika vähäiseksi. Isäntä oli sitä mieltä, että kyllä näitä syö, vaan eivät vielä ihan ravintolatasolle yllä. :D

Sushit olivat aika epäkuvauksellisia, sen sijaan minulla on kasa ruokakuvia onnistuneista annoksista. Ruoanlaitto ja leivonta ovat mieluisia harrastuksiani, ja onneksi saan välillä myös jakaa tämän harrastuksen sekä teko- että tuhoamisvaiheessa ystävien ja sukulaisten kanssa. Arjen keskellä on mukava joskus päättää viikko pieneen juhlaan ja kattaa pöytä koreaksi. Lähipiirissä alkaa itse kullakin olla ruuhkavuodet käsillä ja ruokailtamat vaativat nykyisin jo enemmänkin kalenteriin tuijottelua onnistuakseen. Extempore-grillaus- ja mässyiltamia vietetään useimmiten miehen sisarusten kanssa. Serkun kanssa kokeilemme aina jotain uutta ja ravintolatasoon on pyrkimys (siihen pääsy on sitten ihan eri asia.) Vielä me siihen ravintolapäivään osallistutaan!

Vuohenjuustorisotto, sitruuna-rosmariini -broileria, vuohenjuustosiivuja ja paholaisenhilloa osana kolmen ruokalajin illallista serkun tykönä. Jälkkäri oli onneksi raikasta.

Valkosuklaakonvehteja teimme miehen siskon kanssa tammikuussa. Täytteenä kotitekoista lemoncurdia ja testierä salmiakinmakuista täytettä. Herkkua kumpikin. 

Lapsuuden mieluisia muistoja ovat tietenkin mummun paistamat muurikkalätyt. Niitä sai etenkin silloin, kun serkkupojat olivat mummulassa yökyläilemässä. Isovanhempani asuvat muutaman sadan metrin päässä vanhempieni luota ja lapsena olin lähes joka päivä mummulassa. Sekä kotona että mummulassa oli kolmelta ruoka, ja usein soitin mummulasta kotiin kysyäkseni, mitä ruokaa äiti teki. "Ai semmosta, no mummu teki kans just ruokaa, mää syön täällä. Heippa!" Kyllä minä äiti sinunkin kokkauksiasi arvostan, ainakin nykyisin. :D

Kotona ei hirveän tarkkoja oltu juhlien ruokaperinteissä. Vappuna saattoi olla simaa ja munkkeja, mutta varmimmin niitäkin sai, kun juoksi pellon poikki mummulaan. ;) Muut juhlapäivät ovat myös olleet vähän tämmöisiä "ehkä jotain, jos ehtii, useimmiten ei" -tyyppisiä ruokansa puolesta. Teinistä asti olenkin usein tehnyt itse herkut ruokavuoden juhliin. Toki syntymäpäivät ja valmistujaiset yms ovat eri asia kuin vappu tai pääsiäinen, niissä on tietenkin ollut pöytä koreana.

Tämänpäiväiset munkit. Keittiöhulluna tykkän itse kyllä ylläpitää ruokaperinteitä vuoden juhlapäivissä, ja sima on pullotettuna tällekin vuodelle.

Joulu on vähän poikkeus, sillä vanhempieni syntymäpäivä on jouluaattona. Kyllä, kummallakin. Jouluna oli siis aina täytekakkua. Juhannuksena myös, sillä minun synttärit sattuvat juhannuksen korville. Juhannusjuustua meillä ei sen sijaan keitetty. Sitä olen maistanut ensimmäistä kertaa muistaakseni vasta anoppilassa. Muita poikkeuksia on jouluperinteessä enemmänkin; isotäti eli ukkini sisko toi säännöllisesti lahjaksi bebeleivoksia. Ne leivottiin ja leivotaan nykyisinkin sukureseptillä. Perusohje koostuu muropohjasta, kreemistä ja pomadakuorrutteesta. Tarkka ohje on sukusalaisuus. Olemme viime vuosina äitini kanssa käyneet joulun alla isotädin opissa ja homma alkaa olla jokseenkin hanskassa. Joka vuosi meinaa pomadan väri ja koostumus olla kuitenkin kokeilu, jossa ensimmäiset bebet ovat aina vähän haaleita ja valahtaneita. Mutta ei se mitään, pilalle menneet saa syödä!

Joulun 2016 bebesatoa.

Vielä pari kuvaa hyvistä remonttieväistä, toisin sanoen hyvää arkiruokaa. Muuten, mitä ikinä teettekin, älkää ostako niitä kaupan valmiiksi marinoituja lihoja. Itse maustamalla saa oikeasti paljon parempaa ja vaihtelevampaa. Toki siihenkin maustamiseen saa riippuvuuden aikaiseksi, en uskalla edes laskea, montako maustepurkkia minulla on hyllyssä. Mutta tärkeintä on, että käytän niitä kaikkia säännöllisesti!

Palsteranakkakeittoa ja halloumia. Simppeliä, mutta ah niin hyvää!

Pita-leipä täytettynä mausteisilla possusuikaleilla, fetalla, turkinjogurtilla ja satunnaisella salaatilla.

Nauttikaa ruokakeväästä, ja riemukasta vappua!

Pikaliimakorjaus

Huhtikuiset terveiset pölykasasta! Viikonloppu mennä viipotti lapsenvahtihommissa ja kummitytön yksivuotissyntymäpäivillä. Paljon onnea vielä! Viikollakin on ollut ihan muut asiat kuin remontti mielessä, kun meikäläinenkin pääsi taas töihin ja isäntä on tehnyt useamman yövuoron. Ei ole jaksanut metsissä hiihtämisen ja yövalvomisten jäljiltä hirveästi uunin jalustoja purkaa. Tänään harrastuksista palatessa oli kuitenkin tupa täynnä pölyä; isäntä ei yövuoron jälkeen jaksanut lentopalloa lähteä pelaamaan, mutta sen uuninjalustan kimppuunpa oli jaksanut vielä käydä. :D Noh, nukuttaapahan ensi yönä hyvästi.

Lupasin joskus aiemmin kirjoitella ovenvaihdosta. Kirjoitetaanpas nyt, kun ei kehtaa uudempia kuvia ruveta koneelle siirtelemään tätä varten. Meillähän siis ulko-ovi ja eteinen ovat elintasopatin puolella, ja ne tullaan ennen pitkää purkamaan pois. Tässä taannoin putkia yms odotellessa lahovainumies oli kuitenkin tutkiskellut ulko-oven alustaa, ja todennut että kynnyskiveykseltä valuu vesi käytännössä suoraan oven alta seinän sisään. Ruuvimeisseli meinasi tulla pihan puolelta läpi kun eteisestä tökkäsi, sillä välissä oli vain vähän lahoa puuta ja eristevilla. Tekemisen puute kun oli, lähti ovi paikoiltaan alta aikayksikön. Yritettiin ensin nettikirppiksiltä katsella käytettyä ovea, mutta ei budjettiin sopivaa löytynyt asiallisen hakumatkan päästä. Lähimpään rautakauppaan tiemme siis kävi, sillä siellä oli varastossa sopuhintainen uusi ulko-ovi. Aikas korutonhan tuo etuoveksi on, mutta vaihdetaan joskus takaoveksi, kunhan tässä saadaan ensin lisää kahisevaa sukan varteen ja tuo 80-luvun syöpäpatti räjäytettyä ja uusi tilalle.

Vanha ovi. Ei tämä itse ovikaan enää kovin fressin näköinen ollut.

Uusi ovi. Kuinkahan kauan pysynee edes valkoista muistuttavana.

Oven vaihdossa ja lahonneen alajuoksun korjauksessa ei muuta hankaluutta tullut vastaan, mutta polyuretaanivaahto se on kyllä värkkiä ainetta. Vaikka kuinka sievästi yritettiin annostella, oli sekä emännän että isännän ruiskaus karmin ja seinän väliin turhan krouvi. Sitä vaahtoa taitaa vieläkin olla eteisessä piiiikkasen ylimmäräisiä roiskeita siellä täällä ja saatiin sitä kulumaankin noin tuplamäärä ohjeistukseen verrattuna. Kissoissa ei sentään sitä vaahtoa ollut. Yleensä työntävät nokkansa tasan sinne, minne ei pitäisi. Esimerkiksi valupäivän jälkeen meillä oli kaksi melko harmaata mustaa kollipoikaa. Lahonnut alajuoksu korjattiin termokengällä ja termopalkilla, joiden päällä se ovi nyt kököttää uretaanilla liimattuna. Kallista pikaliimaa tämmöiset termokengät tässä vaiheessa, etten sanoisi.

Oviaukon kruusauksessa meni seinälevy melko karun näköiseksi, joten vaihdoimme pilalle menneen lastulevyn appiukon varastosta löytyneeseen halteksiin. Sen verran se pomppasi valkoisiksi maalatuista vierustovereistaan, että isäntä tapetoi kyseisen seinänpätkän myöskin appivanhempien varastosta kaivetulla jämätapetilla. Niin on mukavan värinen tapetti, että suorastaan harmittaa sen väliaikaisuus. Jäi sitä kyllä vielä, jotta jospa siitä jonnekkin saataisiin vielä pätkä. Pysyvästi kyseistä tapettia ei voi ainakaan ulkoseinään panna, sillä se ei ole paperitapetti ja muuten on tarkoitus pitää seinärakenne hengittävänä. Esteettisten muutosten lisäksi pitäisi vielä se alunperin puuttunut kynnyspelti panna paikoilleen. Tuonnehan tuo huoneen nurkkaan isäntä osoitti, kun pellin sijaintia ja asennusvaihetta kysäisin...

Surkea kuva, mutta jospa tästä nyt jotenkin näkisi, mikä kuvio (pihlajanlehtiä) tapetissa on. Väri ainakin erottuu! :D

PS. Meidät löytää nyt myös blogit.fi -palvelusta, Rakentaminen-osion alta.

PPS. Lähestymme kovaa vauhtia 1500 näyttökertaa. Kun 2000 pamahtaa rikki, järjestetään arvontaa. Ei mitään hajua, mitä arvotaan. Mutta seuratkaa!

Pääsiäisen puhdetyöt

Pääsiäisterveiset meiltä! Nyt on sitten toiselta puolelta lattia auki. Hiekka kantaupi joka paikkaan ja kahvivesi saadaan vessasta (joka on hiekan toisella puolen.) Tiskaus tapahtuu pesuhuoneessa, sillä tiskikonekin on tietenkin irti ja varastoituna olohuoneeseen/väliaikakeittiöön. Tiskikone on muuten semmoista luksusta, jota ei edes tajua ikävöivänsä ennen kuin sen on menettänyt. Onneksi vain hetkeksi. Aionkin seuraavaksi noudattaa äitini ideaa ja ostaa kertakäyttöastioita. Eihän käsin tiskaamisessa mitään ongelmaa ole niin kauan, kun on kunnollinen tiskiallas, mutta pesuhuoneen lattialla kykkiminen on maaliman viheliäisintä ja epäergonomisinta puuhaa.

Pääsiäisen riennot ovat vähän viivästyttäneet projektia. Ei aina voi vain lapioida hiekkaa ja hakata betonia, välillä pitää vähän seurustellakin. Mutta tämä hiekka ja remonttikaverit meinaavat kiristää pinnaa, niinpä välillä on etenkin isäntä tehnyt kahdentoista tunnin päiviä. Kissoilla, etenkin paksukalloisemmalla, on ollut pakkomielle päästä pissimään hiekkaerämaahan, jota myös eteiseksi kutsutaan. Pääsevät valitettavan helposti itseään toteuttamaan, kun joko ulko-ovi tai joku ikkunoista on jatkuvasti auki ja ihan joka hetki ei ehdi karvapalloja valvomaan. Ensin kannettiin purut, sitten betonia ja sen jälkeen hiekkaa ulos talosta ja traktorin kauhalla peräkärryn kyytiin. Minä ajoin rattoria ja meijän nurkat on vielä ehjät!

Vasemmalla Leino ison jalkansa kanssa. Kuva keittiöstä ennen betonin purkua.

Lisäpäänvaivaa tuli keittiössä vesiputkista, jotka olikin vedetty pihalta tähän vanhalle puolelle eikä uudemmalle. Myös lämmityskattila ja sille muurattu laaja jalka tuottavat työtä. Parhaillaan joukkiollinen J-jäseniä (eli mies, appi ja miehen kaksi velikultaa) hakkaavat päitään yhteen ja ovenkarmia irti, jotta Leino-merkkinen lämmityskattila saadaan ulos talosta, jossa joka kynnyksellä on tällä hetkellä korkeutta vähän vajaa 40 cm. Uuneille muuratut jalustat jäävät 20-30 senttiä uuden lattiatason yläpuolelle, joten niiden kokoa joudutaan muokkaamaan. Osassa nimittäin uuni on leveämpi kuin jalustansa, keittiössä taas jalustalla mahtuisi telttailemaan. Pikkujuttuja!

Oranssit ovat vesiputkien suojaputkia. Noista puruista löytyi hiirenraato ja niin paljon kakkaa, että myyräkuume olisi lähes satavarma ilman hengityssuojainta.

Purkulaudoista on sentään päästy helposti eroon. Naapuri haki muovimaton alta puretut lattialankut pois, niistä meni purkaessa osasta pontit rikki, mutta kuulema ulkorakennuksiin käyvät vielä lattiaksi. (Naapuriin löydät tästä: Hirrenpäitä lukemassa.) Lahonneet alajuoksut ja muut käyttökelvottomat puretut raakalankut ja laudat poltimme eilen pääsiäiskokossa. Ne mokomat tappelivat vastaan ja nyt minulla on reikä oikeassa jalkapöydässä ja muutenkin jalka hellänä. Pudotin naulaisen lankun siihen tietenkin. Eniten harmittaa kumisaapas, johon tuli reikä. Huomenna alkaa työt ja olisi saappaille käyttöä, mutta ei ne soilla ja metsissä reikäisenä hyödytä. Jospa sitä paikallisesta rautakaupasta löytyisi uudet, voisi nämä vanhat jättääkin remonttisaappaiksi. Mutta jes, töitä! Remonttikin etenee paremmin, kun on rahaa, millä maksaa se. :D Iloista ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Burn baby, burn!

Talkoohenkeä

Alkaa kohta olla hanget muisto vain, sen verran rivakasti tänään on satanut vettä täällä päin. Erinomainen päivä ottaa pitkät torkut kissan kanssa sohvalla. :D Meillä oli oikein aktiivinen viikonloppu, joka taisi ottaa vähän voimille. Perjantaina oli nimittäin lattianvalutalkoot. Torstai meni talkooevästä laittaessa ja muutenkin valmistellessa. Lauantaina kävin haaveilemassa lisää Rakentajamessuilla Oulussa. Osallistuin myös muutamaan arvontaan, toiveissa on voittaa 5000 eurolla ikkunoita. Minulla on kuitenkin tuota onnea rakkaudessa niin paljon, että arpaonnea ei ole jäänyt ollenkaan, vähän epäilen voittomahdollisuuksiani...

Mutta niistä valutalkoista. Jännitti viimeiseen asti, pystytäänkö valamaan sovitusti perjantaina, sillä ne murheenkryynit lattialämmitysputket venyi ja vanui maailmalla ennen kuin lopulta torstaina saapuivat. Isäntä ne sitten perjantain vastaisena yönä asenteli paikoilleen. Appiukkokin siinä kävi öisiä hämärähommia kaverina tekemässä, kun meinasi välillä jo epätoivo iskeä. Raudoituksia ja niitä putkia kiinnitellessä päästiin tekemään surrausharjoituksia. Eihän ne ihan hyvin aina menneet, onnettoman näköisiä viritelmiä, mutta jospa ne betonin sisässä pysyisivät. Koeponnistus meni onneksi hyvin ja paineet putkistossa pysyivät kohdallaan yön yli.

Asennettua lämmitysputkea. Mustat pylpyrät ovat raudoituksen kohottamiseen tarkoitettuja.

Talkooväki oli täsmällisesti paikalla perjantaina aamuyhdeksältä. Päätimme tosiaan myllätä betonit itse, enempi päänvaivaa tuli sen saamisesta sisälle. Päädyimme lopulta kantamaan sen sankoilla, sillä suoraan kottikärryyn kippaaminen ei tullut kyseeseen. Siinä olisi ovenkarmit lähteneet mutkissa matkaan. Nopeaahan tuo pari huonetta tuli tehtyä, kun talkooväkeä saatiin kiitettävästi paikalle. Appiukko mylläsi apulaismyllärin kanssa, neljä emäntää kantoi sankkoja pihalta sisälle, missä isäntä otti ne vastaan ja isäni tasoitteli ja liippasi. Etukäteen miesväki puheli, että tulee sankoilla kanto raskaaksi, eikä ainakaan täyteen kannata niitä panna. No mitä tekee emännät, lapioi sankot täyteen ja aina satsin viimeiset suorastaan piripintaan. :D "Tämähän käy ihan kahvakuulaharjoituksesta", tuumasi miehen sisko kun tyytyväisenä sankkoja kanteli. Isä ihmetteli sisällä, että kyllä nuo aika riskejä emäntiä ovat. Eihän me ihan hentovartisimmasta päästä olla, (paitsi ehkä äiti, mutta hän käy kuntosalilla) joten sietää tästä Justiina-mallin rakenteesta jotain hyötyä ollakin.

Talkoolaisten houkuttelussa ovat oikeanlaiset talkooeväät tärkeitä. Pullien lisäksi tarjosin kahvitauolla feta-pinaatti-parsapiirasta ja työn valmistuttua jauhelihakeittoa ja kotitekoisia sämpylöitä.

Loppujen lopuksi meillä ei montaa tuntia mennyt, taidettiin olla puoli kahden kieppeillä aika lailla valmiita. Toki hiertäminen piti vielä tehdä, kun betoni ensin vähän kuivahti. Iltapäivä meni lähinnä jälkiä siivotessa, sillä kengissä kantautui tietenkin iso kasa mutaista betonia sisälle. Emme viitsineet suojata lattioita, sillä ne puretaan kuitenkin kohta pois. Vinkkinä, että vähän kuivahtanut betoni (suurimpia kokkareita lukuun ottamatta) lähtee näppärästi varrellisella lattiaharjalla irti ja kasaan. Seuraavana yönä nukutti kyllä hyvästi. Myös kissat olivat jo iltapäivällä sen näköisiä, kuin olisivat kovasti tehneet hekin töitä ja ketarat oikosena makasivat sohvalla sikiunessa.

Onneton talo, jonka valuissa ei koskaan ole kissantassunjälkiä.