Vuosi 2019 - Pitkästä aikaa jokin asia edennyt

Tai oikastaan aika montakin asiaa on edennyt. Viime vuonna jäätiin keittiön kaappeihin. Sen jälkeen saimme neronleimauksen tehdä roiskesuojaan liitutaulu. Mietimme ensin lasilevyn käyttöä "välitilassa" (yläkaappejahan ei ole, onko siis välitilaakaan?), mutta haluamaamme väriä ei välttämättä olisi pystynyt lasin kanssa toteuttamaan, ainakaan tasaisen näköisenä. Mitäs tuosta, tämähän tuli halvemmaksikin. Ainakin melkein.

Ohjelma sisältää tuotesijoittelua.

Alle vaneria, päälle mustaa.

Takorauta on sieluni väri, kortin teksti kertoo intohimoista...

Nurkan kanssa piti vähän askarrella.

Enimmän osan aikaahan tässä on kaikkea roinaa edessä, ei sinne yllä kuitenkaan kirjoittamaan....

Muita upeita viritelmiä: riippuvalaisimet ja mahtavat baarituolit ovat iltojemme keskus.

Keväällä touhusimme pihalla. Tai noh, saattoihan tuo olla, että minulla meni koko kesä siellä asuessa.... Nuori isäntä kokosi minulle kasvihuoneen! Arvatkaapa, kuka jätti maakiilat ostamatta. Jep. Ja arvatkaapa, oliko kennolevyistä koottu kasvihuone seuraavana aamuna enää samalla paikalla. Noup. Katollaan lähimmässä ojassa. Ei sentään naapurin pellolla asti. Arvatkaapa, oliko just silloin lähtö johonkin. Jep. Noh, ei muuta kuin suntikset päällä lyötiin ensi hätään muutama harjateräs stoppaamaan enemmät pyörinnät.

Kaksi upeaa yksilöä.

Vad fint!

Ostin kasvihuoneeseen istutuslaatikon. Ohjeissa oli, että laitaan nojaaminen kielletty.
Kuka ei osannut lukea ohjetta?

Kaikkea ei sentään uutena osteta. Lahot puutarhapenkit uusiokäyttöön.

Tadaa!

Eri puolille tonttia ilmestyi kesän aikana kummallisia kumpareita.
Niiden pohjalle tuli sanomalehte/räsymattoja/pahvilaatikoita ja kasa puutarhajätettä.

Sitten multaa. Tämä on pituus-leveys -akselillakin vielä kehitysvaiheessa.

Paras osuus! Kasveja kumpareeseen. Tässä takapihan varjoisa kukkaistutus.
Oli vähän köpösen näköinen vielä tänä kesänä, jospa 2020 kukoistaisi.

Sillä välin sisällä vallitsi yleinen epäjärjestys. Ihmekös tuo, jos ei rouvaa juuri sisätiloissa tavattu. Joutuisi vielä siivoamaan...

Siirtyvä murheenkryyni.

Hieno tilanjakajamme valmistuu. Aika kätevä tuo poraaja.

Koko vuodelta ole kuin tämä yksi kuva, missä tavarat on suurinpiirtein järjestyksessä.
Tilanjakaja jo käytössä, joskin vähän vielä kesken (on edelleen).

Seiniä purettiin, muutama tapettikerros jälleen löydetty.

Hello from the other side!

Sitten levyä pintaan.

Koska elämä ei ole pelkkää remonttia ja pihatöitä, välillä on syöty. Ja sienestetty. Prioriteetit suunnilleen tuossa järjestyksessä, kaikki muu tuleekin kaukana perässä.

Puolangan kanttarelleja ei kuivuus haitannut.

Purkuhommia. Taas.

Vahingosta viisastuu; keittiön paperitapettiin tuli pari repeämää levyjen saumakohtiin.
Olkkarissa kokeilimme vähän eri taktiikkaa.

Pari viime viikkoa onkin sitten edetty vauhdilla. Kun seiniin oli suunnilleen saatu levyt ja paperit, oli edessä parketin asennus. Ei mennnyt tämäkään ihan Strömsö-meiningillä. Tilasimme käsittelemätöntä mäntyparkettia. (Parla Mänty 3X) Parkettiliikkeestä matkaan annettiinkin valkolakattua, vaikka sitä ei enää edes valmisteta! Mistähän takavarastosta olivat kaivaneet? Noh, ei mitään, soitto parkettiliikkeeseen keskiviikkona, jo perjantaiaamuna tuli kotiinkuljetuksena oikea tavara perille ja samalla kyydillä lähti väärät pois.

Seuraava päänvaiva oli, mistä riittävästi painoja. Parketti liimattiin betoniin, ja tarttumisen takaamiseksi noin 75 cm välein piti olla 10-20 kilon paino päällä päivän. Anopilla on onneksi ämpäreitä.... Ei silti niin paljon, että koko lattian olisi kerralla tekaissut. Kolmessa osassa.

Ämpärijonojen seuraava kehitysaskel?

Käsittelemätön lattia hiottiin kerran heti asennuksen jälkeen ennen käsittelyä.

Siellä ne viattomasti odottavat, marraskuun synkkyyden kuvastajat.

Sieltä se lähtee. MUSTAA!

Lakkausta hämärähommina.

Marraskuun valo on hankala. Tummasta lattiasta ei meinaa saada millään hyvää kuvaa.
Tästä nyt saa jonkinnäköisen käsityksen syiden näkymisestä ja lopullisesta väristä. 

On muuten nopea kuivumaan tuo Pallmannin lakka. Neljä tuntia ja hiontakuiva, öljykin oli suht vauhdikasta. Viikonlopussa valmista. Sen jälkeen on myös maalattu seiniä, mutta jälleen marraskuun valo haittaa kuvitusta. Bosborinsininen näyttää kuvissa tummanvihreältä. Odotellaanpa aurinkoisempaa päivää ja tehdään uusi postaus siitä.

Uusia perinteitä

Näköjään alkaa muodostua jo tavaksi, että vapun lähestyessä talkoillaan ja poltetaan kokkoa. Tällä kertaa on pidetty jalat ehyenä! :D Minulla oli lauantaikin työpäivä, joten mieluummin olisin talkoot ottanut ensi viikonlopulle. Miesväelle passasi kuitenkin parhaiten tämä viikonloppu, joten mitäs sitä yhdellä vaimolla tekee. Toisin sanoen, kun lauantaina tulin luentoreissulta kotiin, pääsi samointein kokkaamaan talkooväelle ja sen jälkeen kantamaan purkutavaraa nuotioon. Siinä sitten jatkettiinkin työpäivä 12-tuntiseksi. Niin se taisi olla kyllä muillakin. Sunnuntaina jatkettiin, tosin taisi tulla vaivaiset 8 tuntia työpäivälle pituutta. Jo puolenpäivän aikaan kävi mielessä, että ei sitä lepopäivää ihan turhaan ole käsketty pyhittää... Puhdin se vie tuommoinen pitkä ja touhukas työviikko!

No mitäs sieltä sitten on tällä kertaa purettu? Kas tätä:

KAPUM!

Eli keittiöhän se tällä kertaa on räjähtänyt. Elämme taas vaihteeksi ilman uunia ja pölyä on kuin Tutankhamonilla haudassaan. Kiitos ahkeran talkooväen, on tätä kirjoittaessa jo purut imuroitu pääosin pois ja nuokin seinät jo melkein villoitettu. Lisäksi töissäoloaikanani oli tänään korjattu pystyä ja alajuoksua sun muuta, pääosin tästä yhdestä lahonneesta kohdasta:

Tuossa on ollut vissiin joku tiskiallas tms, joka on vuotanut tuonne rakenteisiin. Päävesiputki tulee kans tuohon ihan viereen, eteisen puolelle tosin. Muita mukavia löydöksiä olivat kaikki hiiren pesät yms reijät, joita ne olivat vuosien saatossa seiniin nakertaneet. Ihmekös tuo jos vähän vinkka käy... Yhdestä kolosta olikin havaittavissa selvä lämmönkarkaus, kun talven oli yhdessä kohtaa seinän juuressa lumikinoksessa reikä kun pukkasi lämmintä ilmaa sisältä siitä. Noh, nyt on eristetty ja kissat hiirikantaa kurittamassa! Killit onkin olleet intomielellä ulkona nyt, kun kevät on vihdoin tullut. Käyvät sisällä lähinnä syömässä, satunnaisesti päiväunilla.

Kaikenlaista kummaa on taas seinistä löytynyt. Yllä näkyykin tuo mahtava keltainen väri, joka on keittiön seinissä joskus ollut. Lattiastahan purettiin tummanpunaiseksi maalatut lankut muovimaton alta, melkoinen väriyhdistelmä! Vanhojen sähköjohtojen vedot näkyvät selvästi, sähkökaapin paikka oli aiemmin ollut nykyisen liesituulettimen kohdilla. Tai siis, liesituuletinkin on tällä hetkellä suhteellisen entinen...

Seinälevyjen alta löytyy tapettikerrostumia. Ne on dokumentoitu tarkkaan, mutta ihan vastaavia emme taida tänne laittaa. Tällä hetkellä mieli kallistuu Uulan hengittävien sisämaalien kannalle. Mukavahan tuo silti on nähdä, mitä on ennen ollut. Vihreä tapetti ja sen alta pilkottava punajuuren punainen kukkatapetti ovat olkkarin muinaista väritystä.

Astetta kummallisempia löytöjä edustaa keittiön seinästä löytynyt kirveenterä. Lisäksi on löytynyt muutama viinapullo ympäri taloa, yhdessä oli jostain syystä öljyä tms polttoaineen tapaista hajusta päätellen. Totta kait just se pullo tipahti lattialle ja öljyt siihen haisemaan... Lähti onneksi pois imeyttämällä talouspaperiin ja hiomakiveä heiluttamalla.

Tuo pomeranssiviina ei kuulosta kovin hyvältä...

Keittiössä oli aiemmin pihan puolelle leveämpi ikkuna. Kunhan ikkunaremonttirahat on jossain vaiheessa kasassa, korvataan nykyinen alkuperäisen levyisellä ikkunalla. Kuvassa siis ruskea pätkä seinässä on ikkunan pienentämisen jäljiltä. Liekö jossain vaiheessa tullut edullisimmaksi ottaa kaikki ikkunat samalla leveydellä, kun on tällaiseen ratkaisuun päädytty. Me taas vaadimme valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Eteisen puolella on myös operoitu, meneehän se siinä samalla. Levyt oli pääosin irti jo sunnuntaina, mistä seurauksena viimeisen kahden päivän aikana vessassa kävijä ei ole välttynyt purusateelta päähänsä. Sentään itse vessassa saa vielä istua katseilta suojassa! :D Osa keittiön kalusteista on myös eteisessä, joten se on melkoinen miinakenttä ollut pari päivää.

Onni on toimiva hella aitassa. Uunin puuttuessa käytin sunnuntain evästyksessä vähän mielikuvitusta ja paistoin pinaattivohveleita. Tulee muuten himputin hyviä! Perusvohvelitaikinani käsitti 4 dl maitoa ja kaksi kananmunaa sekä 3 dl vehnäjauhoja. Suolaa ja leivinjauhetta tietenkin. Puolitoistakertaistin taikinan ja lisäsin varmuudeksi vielä yhden munan lisää, sillä pinaattiletut ainakin meinaavat aina rikkoutua jos ei munia ole riittävästi. Taikinaan lisäsin 2 pussia pakastepinaattia. Jauhoina käytin hiivaleipäjauhoja. Lisukkeeksi tein savuporo-ananas-täytettä ja tonnikalatäytettä. Vohveleita tuli aika lailla passelisti noin 15, eli 3 per nassu. Nälkäiset nuoret miehet sipaisivat lisäksi yli jääneitä täytteitä ruisnappisten päälle ja söivät vielä muutaman niitäkin. Tänään annoin periksi ja hain pitsaa kahdelle tänään uurastaneelle työmiehelle.

Eilen ei tarvinnutkaan kokata, sillä kävimme mutkan kaupungissa lattialaattaostoksilla sekä mietiskelemässä tulevien seinien väritystä (ja siis syömässä, tärkeintä!) MINULLA ON SIIS KEITTIÖÖN LAATAT! ONNI JA AUTUUS!

Ei meillä ole miesten ja naisten töitä, mutta...

Lokakuiset terveiset!

Koskapa ulkona alkaa olla aika ajoin melko kylmää ja märkää (ja eps-levyjä on pitänyt odotella) on remontti siirtynyt taas sisätilapainotteiseksi. Remontti-reiskalla alkoi seinien avaus hippuiluttaa, ja niinhän sitä piti käydä naapurista lainaamassa puruimuri. Paljon kiitoksia! Näin on entisen kammarin puolelta saatu purut suht siististi ulos talosta. Ennen imurointiosiota lähtivät vaihtelevaa materiaalia olleet pintalevykerrokset pois. Seinäpintoja oli välillä uusittu, joten tapettejakin oli monen värisiä kahdessa levykerroksessa. Niiden alla oli vielä laudoitus, joka säästetään parhaan mukaan takaisin laitettavaksi, sekä pahvi ja sitten purut. Paaaaljon kerroksia, tämähän on kuin sipulia kuorisi.

Hivenen synkeä kombo tämä 80-luvun ikkuna ja paljas lauta.

Osa puruista on ikkunoiden kohdalta korvattu lasivillalla samalla, kun on korjattu ikkunoiden alla olevia alajuoksuja. Nämä luultavasti 80-luvulla vaihdetut alajuoksut ovat iloiseksi yllätykseksi kunnossa, mutta vielä siinä pari kohtaa oli meillekin asti jäänyt korjattavaksi...

Kamarin puolelta löytyi myös aikanaan seinän sisään jäänyt ulkoikkuna, toisella puolen on sauna. Tämä osio oli hyvinkin sen näköinen, että lisäosa on aikanaan ehkä tehty vähän helpoimman kautta, ei niinkään rakenteiden kestävyyttä ja terveyttä ajatellen. Uuden ja vanhan puolen väliin oli jätetty lahoa seinänpätkää, jota korjataan vielä toiseltakin puolelta, kunhan päästään sinne asti. Kuvassa on laiskana nojaileva uusi palkinpätkä hämäystarkoituksessa.

Imuroidut purut korvasimme ekovillalla. Sen päälle tulee vielä ilmansulkupaperi, joka pysäyttää pahimmat vinkat, mutta antaa kuitenkin rakenteiden hengittää. Tämä vaihe etenee sykäyksittäin isännän työvuorolistan mukaan. Viimeisimmän tiedon mukaan työvuorot näyttivät siltä, että asumme taas keskellä pahinta sekasortoa hetken aikaa...

Ekovilla tuntuu purujen jälkeen suorastaan siistiltä ja näppärältä eristeeltä.

Työnjako on ollut (taas) semmoinen, että isäntä pitää seiniä pystyssä ja minä huolehdin, että talon asukkaat pysyvät ruuassa. Viikonloppuna oli järven toisella puolen Kiviharjussa omenoiden mehustustalkoot. Äitin paratiisiomenapuusta poimittiin sukulaisten kanssa ainakin yksi kymmenen sankkoa pikkuomppuja ja puristettiin niistä kymmeniä litroja mehua isompien ja makeampien lajikkeiden kanssa sekaisin. Tuli muuten hyvää! Pikkuomenat eivät tosin näyttäneet vähenevän yhtään, jää tilhille tänäkin vuonna reippaasti evästä.

Kotimaisten kasvisten sesonki on melko huipussaan, löysinpä kotimaisen kurpitsankin lähikaupasta. Siis semmoisen Mummo Ankka -kurpitsan. Siitähän piti tehdä lyhty!

Sisukset raaputtelin tukevalla lusikalla ulos. Yllättävän ontto tuommoinen pieni iso kurpitsa. Siemenet otin erilleen, ne voi paahtaa ja käyttää vaikka leivonnassa tai ripotella salaattiin, keittoon, mitä nyt vain. Varsinaisesti syötävästä osasta tein sosekeittoa. Lämmittävään kurpitsakeittooni tulee:

1 (kotimaisen) kurpitsan sisukset

2 pientä tai 1 iso sipuli

valkosipulin kynsiä (itse käytin 4 pienen pientä ja äkäistä naapurikylän kasvattia)

n. 7 dl vettä

kasvisfondia vesimäärän mukaan/1 fondinappi

n. 1 dl kermaa

1 tl jauhettua inkivääriä

1/2 tl kanelia

1 tl hunajaa

(1/3 tl juustokuminaa)

suoolaa ja pippuria

Sipulit, valkosipulit ja kurpitsa pilkotaan ja kuulotetaan öljyssä. Ei haittaa, vaikka vähän ruskistuisikin. Päälle kaadetaan vettä niin, että peittyvät ja lisätään fondia tms vesimäärän mukaisesti, 7 desiin käytin yhden "fondinapin". Keitetään kurpitsat kypsäksi.

Ylimääräinen neste siivilöidään talteen, kasvismössö soseutetaan blenderissä tai sauvasekoittimella. Jos meinaa olla paksua, lisää osa kermasta soseuttamisen yhteydessä. Jos käytit blenderiä, kaada sose takaisin kattilaan.

Lisätään kerma soseeseen ja ohennetaan tarvittaessa keittoliemellä, kunnes saavutetaan haluttu paksuus. Sitten maustetaan maun mukaan. Laitoin itse vähän hunajaa, koska kurpitsani oli ehkä hitusen puiseva tai ainakin vähemmän makea kuin myskikurpitsat, joita yleensä kokkailen.

Tästä tuli semmoiset 3-4 annosta keittoa, oikein nälkäiselle työmiehelle kaksi annosta. Päälle voi pyöräyttää creme fraichesta raidan ja ripotella pannulla paahdettuja ja vahvasti juustokuminalla, paprikalla, jauhetulla korianterilla, suolalla ja chili-ripauksella maustettuja kikherneitä. Vaihtoehtoisesti hyviä sattumia tuo myös vastaavasti maustettu ja paahdettu hirvenjauheliha, nyt kun kausikin on alkanut. Lähiruokaa!

Lopuksi vielä Pikin iltajooga (pidä huoli, että saat samalla massuhierontaa kun joogaat, kuuluu olennaisesti harjoitukseen):

Venytä oooooikeaaaa tassua...

...ja sitten vaaaasenta!

Kun Arabian Lawrence tapasi Miika Nousiaisen

Töistä tullessani minua odotti kotona ihana näky: hiekkaerämaa, jota myös eteiseksi kutsutaan, oli vaihtunut Fuktisol-levyyn! Heti helpotti työtympäännys. Hiekan sijaan jatkossa leviävät siis pienet sähköisinä joka paikkaan tarttuvat pylpyrät. Noh, on se parannusta kuiteskin, vähemmän tarvitsee imuroida (ihan niin kuin olisi imuroitu tähänkään asti kovin usein, hm hmm...) ja suihkusta ei tarvi hypätä suoraan kumisaappaisiin. Mikä siinä onkin, että sitä hiekkaa löytyy sitten ihan joka paikasta. Sängystäkin, vaikka se on piharakennnuksessa!

Eniten sitä hiekkaerämaan muuntautumista on hidastanut tuo sitkeä uunintyvi. Melkoisia kivenmollukoitakin olivat aikanaan siihen muuranneet, mutta onneksi isäntä sai sen kuitenkin kutistettua sopivamman kokoiseksi ilman isompia kuoppia. Tasoitetta se kyllä nieli siitä huolimatta aikamoisen määrän. Helpotuksesta purku-urakan valmistuttua huokasivat kaikki, sitä pientä kivipölyä oli joka paikassa, vaikka väliovat olivat kiinni. Koko talonväki näytti kissoja myöten Miika Nousiaiselta niinä päivinä, kun isäntä ehti työvuoroilta muuria jyryyttämään.

Näyttääkö tämä teistäkin jotenkin epätoivoiselle tässä vaiheessa? Kaikennäköistä rautaa löytyi sisästä, vissiin tukea antamassa olleet.

Urakka on valmis! Ah onnea ja autuutta tässä vaiheessa.

Tasoitetta laitettu tässä vaiheessa vielä vähän niin kuin suunnilleen sinne päin. Panee sitten lisää, jos/kun alkaa kuopat ahdistaa lattiavalun jälkeen.

Jätettiin tuommoinen reunus tuohon uuninjalustaan, niin ei niin tarkkaa työtä tarvinnut tehdä vaan sai vähän oikoa mutkia. Sitten minä kiroan sitä loppuikäni kun kerää vain pölyä tuohon. :D Jos jollakin ilveellä saisi tuon uunin vielä maalattua (saa antaa vinkkejä, mikä tarttuu galvanoituun peltiin tai miten se pitäisi esikäsitellä), niin tuon jalustan voisi rapata. Nykyinen perus pellinväri ei oikein inspaa noissa uuneissa, ja niille on toistaiseksi muinaisten vuosikymmenten vaalimisneuvosto antanut purkukiellon. Kuitenkin tuo joka uunissa näkyviin jäävä betonijalka pitäisi jotenkin saada yhteneväisemmän näköiseksi noiden uunien kanssa.

Isäntä oli tänään kantanut sitä purun- ja betonimurskeensekaista hiekkaa vielä ulos, mutta laittaessaan fuktisol-levyjä hoksannut, että pitääkin lisätä hiekkaa, jos ei halua lattiavaluun ylimääräistä viittä sentttiä lisää paksuutta. Eli taas on tehty vähän ylimääräistä hommaa. Se on tämmöstä sähläystä välillä täällä, vissiin onneksi joskus muuallakin. Nyt kun vielä joku pyyhkisi pölyt...

Hei muuten, se 2000 käyntikertaa on pamahtanut rikki! Huh huijaa, olkootkin, että seassa on omiakin lukukertoja. (Sittemmin löysin asetuksista raksi ruutuun: älä huomioi tässä selaimessa tehtyjä katseluja -kohdan. Viimeiset 1500 käyntiä on varmasti jonkun muun, sukulaisten lukemisia on vain 90%.) Pannaan ensi kerralla se arvonta pystyyn, kunhan kehittelen jonkin palkinnon, sen kun pitäisi vissiin olla postitettavissa mahdollisesti vähän kauemmaskin varmuuden vuoksi. Ilmeisesti tätä joku muukin lukee kuin äiti!

PS. Mitäs tykkäätte uudesta värimaailmasta? Kevät on hempeää aikaa! ;)

Pääsiäisen puhdetyöt

Pääsiäisterveiset meiltä! Nyt on sitten toiselta puolelta lattia auki. Hiekka kantaupi joka paikkaan ja kahvivesi saadaan vessasta (joka on hiekan toisella puolen.) Tiskaus tapahtuu pesuhuoneessa, sillä tiskikonekin on tietenkin irti ja varastoituna olohuoneeseen/väliaikakeittiöön. Tiskikone on muuten semmoista luksusta, jota ei edes tajua ikävöivänsä ennen kuin sen on menettänyt. Onneksi vain hetkeksi. Aionkin seuraavaksi noudattaa äitini ideaa ja ostaa kertakäyttöastioita. Eihän käsin tiskaamisessa mitään ongelmaa ole niin kauan, kun on kunnollinen tiskiallas, mutta pesuhuoneen lattialla kykkiminen on maaliman viheliäisintä ja epäergonomisinta puuhaa.

Pääsiäisen riennot ovat vähän viivästyttäneet projektia. Ei aina voi vain lapioida hiekkaa ja hakata betonia, välillä pitää vähän seurustellakin. Mutta tämä hiekka ja remonttikaverit meinaavat kiristää pinnaa, niinpä välillä on etenkin isäntä tehnyt kahdentoista tunnin päiviä. Kissoilla, etenkin paksukalloisemmalla, on ollut pakkomielle päästä pissimään hiekkaerämaahan, jota myös eteiseksi kutsutaan. Pääsevät valitettavan helposti itseään toteuttamaan, kun joko ulko-ovi tai joku ikkunoista on jatkuvasti auki ja ihan joka hetki ei ehdi karvapalloja valvomaan. Ensin kannettiin purut, sitten betonia ja sen jälkeen hiekkaa ulos talosta ja traktorin kauhalla peräkärryn kyytiin. Minä ajoin rattoria ja meijän nurkat on vielä ehjät!

Vasemmalla Leino ison jalkansa kanssa. Kuva keittiöstä ennen betonin purkua.

Lisäpäänvaivaa tuli keittiössä vesiputkista, jotka olikin vedetty pihalta tähän vanhalle puolelle eikä uudemmalle. Myös lämmityskattila ja sille muurattu laaja jalka tuottavat työtä. Parhaillaan joukkiollinen J-jäseniä (eli mies, appi ja miehen kaksi velikultaa) hakkaavat päitään yhteen ja ovenkarmia irti, jotta Leino-merkkinen lämmityskattila saadaan ulos talosta, jossa joka kynnyksellä on tällä hetkellä korkeutta vähän vajaa 40 cm. Uuneille muuratut jalustat jäävät 20-30 senttiä uuden lattiatason yläpuolelle, joten niiden kokoa joudutaan muokkaamaan. Osassa nimittäin uuni on leveämpi kuin jalustansa, keittiössä taas jalustalla mahtuisi telttailemaan. Pikkujuttuja!

Oranssit ovat vesiputkien suojaputkia. Noista puruista löytyi hiirenraato ja niin paljon kakkaa, että myyräkuume olisi lähes satavarma ilman hengityssuojainta.

Purkulaudoista on sentään päästy helposti eroon. Naapuri haki muovimaton alta puretut lattialankut pois, niistä meni purkaessa osasta pontit rikki, mutta kuulema ulkorakennuksiin käyvät vielä lattiaksi. (Naapuriin löydät tästä: Hirrenpäitä lukemassa.) Lahonneet alajuoksut ja muut käyttökelvottomat puretut raakalankut ja laudat poltimme eilen pääsiäiskokossa. Ne mokomat tappelivat vastaan ja nyt minulla on reikä oikeassa jalkapöydässä ja muutenkin jalka hellänä. Pudotin naulaisen lankun siihen tietenkin. Eniten harmittaa kumisaapas, johon tuli reikä. Huomenna alkaa työt ja olisi saappaille käyttöä, mutta ei ne soilla ja metsissä reikäisenä hyödytä. Jospa sitä paikallisesta rautakaupasta löytyisi uudet, voisi nämä vanhat jättääkin remonttisaappaiksi. Mutta jes, töitä! Remonttikin etenee paremmin, kun on rahaa, millä maksaa se. :D Iloista ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Burn baby, burn!