Vuosi 2019 - Pitkästä aikaa jokin asia edennyt

Tai oikastaan aika montakin asiaa on edennyt. Viime vuonna jäätiin keittiön kaappeihin. Sen jälkeen saimme neronleimauksen tehdä roiskesuojaan liitutaulu. Mietimme ensin lasilevyn käyttöä "välitilassa" (yläkaappejahan ei ole, onko siis välitilaakaan?), mutta haluamaamme väriä ei välttämättä olisi pystynyt lasin kanssa toteuttamaan, ainakaan tasaisen näköisenä. Mitäs tuosta, tämähän tuli halvemmaksikin. Ainakin melkein.

Ohjelma sisältää tuotesijoittelua.

Alle vaneria, päälle mustaa.

Takorauta on sieluni väri, kortin teksti kertoo intohimoista...

Nurkan kanssa piti vähän askarrella.

Enimmän osan aikaahan tässä on kaikkea roinaa edessä, ei sinne yllä kuitenkaan kirjoittamaan....

Muita upeita viritelmiä: riippuvalaisimet ja mahtavat baarituolit ovat iltojemme keskus.

Keväällä touhusimme pihalla. Tai noh, saattoihan tuo olla, että minulla meni koko kesä siellä asuessa.... Nuori isäntä kokosi minulle kasvihuoneen! Arvatkaapa, kuka jätti maakiilat ostamatta. Jep. Ja arvatkaapa, oliko kennolevyistä koottu kasvihuone seuraavana aamuna enää samalla paikalla. Noup. Katollaan lähimmässä ojassa. Ei sentään naapurin pellolla asti. Arvatkaapa, oliko just silloin lähtö johonkin. Jep. Noh, ei muuta kuin suntikset päällä lyötiin ensi hätään muutama harjateräs stoppaamaan enemmät pyörinnät.

Kaksi upeaa yksilöä.

Vad fint!

Ostin kasvihuoneeseen istutuslaatikon. Ohjeissa oli, että laitaan nojaaminen kielletty.
Kuka ei osannut lukea ohjetta?

Kaikkea ei sentään uutena osteta. Lahot puutarhapenkit uusiokäyttöön.

Tadaa!

Eri puolille tonttia ilmestyi kesän aikana kummallisia kumpareita.
Niiden pohjalle tuli sanomalehte/räsymattoja/pahvilaatikoita ja kasa puutarhajätettä.

Sitten multaa. Tämä on pituus-leveys -akselillakin vielä kehitysvaiheessa.

Paras osuus! Kasveja kumpareeseen. Tässä takapihan varjoisa kukkaistutus.
Oli vähän köpösen näköinen vielä tänä kesänä, jospa 2020 kukoistaisi.

Sillä välin sisällä vallitsi yleinen epäjärjestys. Ihmekös tuo, jos ei rouvaa juuri sisätiloissa tavattu. Joutuisi vielä siivoamaan...

Siirtyvä murheenkryyni.

Hieno tilanjakajamme valmistuu. Aika kätevä tuo poraaja.

Koko vuodelta ole kuin tämä yksi kuva, missä tavarat on suurinpiirtein järjestyksessä.
Tilanjakaja jo käytössä, joskin vähän vielä kesken (on edelleen).

Seiniä purettiin, muutama tapettikerros jälleen löydetty.

Hello from the other side!

Sitten levyä pintaan.

Koska elämä ei ole pelkkää remonttia ja pihatöitä, välillä on syöty. Ja sienestetty. Prioriteetit suunnilleen tuossa järjestyksessä, kaikki muu tuleekin kaukana perässä.

Puolangan kanttarelleja ei kuivuus haitannut.

Purkuhommia. Taas.

Vahingosta viisastuu; keittiön paperitapettiin tuli pari repeämää levyjen saumakohtiin.
Olkkarissa kokeilimme vähän eri taktiikkaa.

Pari viime viikkoa onkin sitten edetty vauhdilla. Kun seiniin oli suunnilleen saatu levyt ja paperit, oli edessä parketin asennus. Ei mennnyt tämäkään ihan Strömsö-meiningillä. Tilasimme käsittelemätöntä mäntyparkettia. (Parla Mänty 3X) Parkettiliikkeestä matkaan annettiinkin valkolakattua, vaikka sitä ei enää edes valmisteta! Mistähän takavarastosta olivat kaivaneet? Noh, ei mitään, soitto parkettiliikkeeseen keskiviikkona, jo perjantaiaamuna tuli kotiinkuljetuksena oikea tavara perille ja samalla kyydillä lähti väärät pois.

Seuraava päänvaiva oli, mistä riittävästi painoja. Parketti liimattiin betoniin, ja tarttumisen takaamiseksi noin 75 cm välein piti olla 10-20 kilon paino päällä päivän. Anopilla on onneksi ämpäreitä.... Ei silti niin paljon, että koko lattian olisi kerralla tekaissut. Kolmessa osassa.

Ämpärijonojen seuraava kehitysaskel?

Käsittelemätön lattia hiottiin kerran heti asennuksen jälkeen ennen käsittelyä.

Siellä ne viattomasti odottavat, marraskuun synkkyyden kuvastajat.

Sieltä se lähtee. MUSTAA!

Lakkausta hämärähommina.

Marraskuun valo on hankala. Tummasta lattiasta ei meinaa saada millään hyvää kuvaa.
Tästä nyt saa jonkinnäköisen käsityksen syiden näkymisestä ja lopullisesta väristä. 

On muuten nopea kuivumaan tuo Pallmannin lakka. Neljä tuntia ja hiontakuiva, öljykin oli suht vauhdikasta. Viikonlopussa valmista. Sen jälkeen on myös maalattu seiniä, mutta jälleen marraskuun valo haittaa kuvitusta. Bosborinsininen näyttää kuvissa tummanvihreältä. Odotellaanpa aurinkoisempaa päivää ja tehdään uusi postaus siitä.

Neljän seinän sisään

Heissan!
Sen verran kiirettä pitänyt, että eipä ole ehtinyt oikein blogijuttuja ajatella. Tai no, mies on ehtinyt ajatella, mutta eipä hän niitä yleensä kirjoita, eikä ehtisikään, että se siitä... Eli monenlaista on alkukesästä ehditty touhuamaan mutta eipä juuri mitään muulle maailmalle kertomaan! Ensinnäkin, nurkat tyhjeni, kun saimme lopultakin tilattua jätelavan. Mikä ihana näky!

Melko täyteenhän se tuli. Isännällä oli vapaapäivä, minulla ei. Raukka oli yksin täyttänyt melkein koko lavan, kun tulin töistä kotiin. Muutamat painavimmat tavarat, lähinnä muinaisia, homeenhajuisia huonekaluja varaston perältä, nostelimme illalla yhdessä lavalle. Tunnelma oli aika seesteinen tämän suorituksen jälkeen... Muutama jätesäkillinen siihen vielä purua jäi, pitäisi kehdata kiikuttaa ne katteeksi kukkapenkkiin. Lautakasa ensimmäisessä kuvassa on sittemmin siirtynyt keittiön seinään.

Olotila jätelavan täytön jälkeen. Tai oikeastaan joka päivä.

Juhannuksen remontti-reiska oli tienaamassa. Minulle oli äiti tehnyt synttärikakkua, jota sulateltiin pienellä päiväkävelyllä. Hakkuuaukea on kyllä kylvetty, vaan eihän ne vuoden-kahden ikäiset pikkutaimet kuvassa vielä mihinkään näy, niinpä tallustelimme kuumaisemassa:

Äitillä tietenkin kamera matkassa, mihinkäs sitä ilman.

Siinäpä se suunnilleen ainoa hengähdystauko olikin. Juhannuksen jälkeen hommat jatkuivat. Keittiön seinät laudoitettiin ja päälle tuli huokoleijona-levy. Osalta seinää puuttuu levy vieläkin, tämä paksumpi sortti kun oli tilaustavaraa eikä tietenkään osattu tilata kerralla riittävästi. Ajattelimme ensin, että vedetään sähköt pintavetona 50-luvun talon tyyliin sopivasti, mutta keittiön pistorasioiden ja valojen sijoittelu tekivät siitä liki mahdotonta, johtoja kun olisi mennyt rumasti sikin sokin pitkin poikin (okei, saattoi siihen olla joku teknisempikin syy, remontti-reiska ei ole nyt vieressä valaisemassa asiaa.) Niinpä johdot tulivat levyjen alle putken sisään. Tästä syystä levyn piti olla paksumpaa, jotta siihen saattaa kaivertaa pienen kolon johdoille. Uudet ikkunatkin saadaan elokuussa, mikä huomioitiin levylaskelmissa, uudet ovat nimittäin eri kokoiset kuin vanhat. Jälleen uusi rahareikä, mutta toisaalta, onpahan sitten laitettu kaikki kerralla nätiksi, perusteli isäntä.

Seinät maalataan Uulan sisustusmaalilla. Huokoleijonan päälle tuli sitä ennen vielä makulatuuripaperi. Levyjen väleihin paperin alle tuli kuittinauhaa, jotta seinän vähän eläessä ilmojen vaihdellessa tapetti ei repeä. Taitolaji sekin, nauhanmokomat meinasivat ensin mennä ryppyyn. Lisäksi luimme eräästä toisesta blogista, että kuittinauhat olisi kannattanut repiä, jolloin niiden reunat eivät näy juurikaan tapetin alta. Noh, toisella kertaa sitten. Eihän tuo omaan silmään niin pistä.

Uulan sisämaalit sävytetään Tikkurilan karttoihin, ikkunaseiniin tuli sävy Lime L385. Muille seinille olin alunperin valinnut värin Seljankukka Y388, mutta eihän ne valitut värimallilaput tietenkään mukaan kauppaan sattuneet, niinpä muistin väärin ja väriksi tuleekin Jasmiin F503. Kotona sitten katseltiin lappusia ja limenväristä seinää, että taisi vahingossa tulla oikeastaan paremmin yhteensopiva sävy ostettua. Toisella puolen taloa on myös suunniteltu räväkän väristä ikkunaseinää ja samaa valkoista sitten muihin seiniin. Kuvissa limeseinät näyttävät ihan myrkynvihreiltä, sävy on jokseenkin parempi ja luonnollisempi livenä katseltuna!

Remonttievästä väliin. Hella on seilannut pitkin keittiötä, mutta on sentään saatu pidettyä toiminnassa, mikä on tietenkin pelkkää plussaa. Mm. tätä kananuudelikeittoa on syöty, onnistuin jopa löytämään marketista misotahnaa lientä varten. Tällä viikolla tuli uudet keittiönkalusteetkin ja perjantaina saimme asennettua uudet, integroidut lieden ja uunin. Lisää keittiökuvia ensi kerralla. Kalusteet on melkolailla paikoillaan,  mutta kuiva-ainekaappi siellä vielä seilaa kun odottelee huokoleijonia ja seinän valmistumista. Vähän voisi ilma viiletä, aika hikistä puuhaa asennella laatikostoja ja ihan vaan siivotakin kun ulkona on 27 astetta lämmintä (ja sisälläkin lähes) ja sadekin tuntui lähinnä, kuin joku olisi nakannut löylyä kiukaalle... :D

Keittiössä suhisee

Kehitystä! Meillä on lattia! Ainakin keittössä. Ja tämän kirjoittaminen on välillä vähän kinkkistä, koska näppäimistössä on niin paljon betonin hionnasta tullutta pölyä. Juu elikkäs viime kertaisen apokalyptisen esityksen jälkeen pääsimme vihdoin laattaostoksille. Laattavalintaan vaikutti yllättävän moni seikka, kuten keittiön tulevat kaapit ja seinän väri, piti oikeasti jo vähän raapia päätään. Puolet rautakaupan maalikartan mallilapuista on tähän mennessä tainnut jo ajautua meille...

Mutta itse laatta oli helppo pala, loppujen lopuksi. Nämä on "vähän" yli hintaluokasta:

Ja nämä taas... noh, punainen on kiva mutta talon nimi on Pasi, ei Moulin Rouge. (Talon nimi ei ole meidän keksimä, me oltas varmaan keksitty joku tylsä luontonimi.)

Tiedättekö, kun on niitä muovimattoja, jotka koittaa olla laattaa? No sitten on laattaa, joka haluais olla muovimattoa, tai jotain yhtä kamalaa:

Välillä piti käydä maalikarttahyllyllä hakemassa lappuja ja vertailla oletetun seinän värin kanssa laattavaihtoehtoja. Lappuja kotona pyöritettyä alkuperäiset suosikit tosin vaihtui vielä. Vähän niin kuin Maajussille morsian -ohjelmassa, maalaisympäristö tuo ehdokkaiden oikean luonteen esiin. Ken on heistä kaikkein kaunein? Armin sijasta seinäruusuksi taitaa päätyä Lime.

Meikäläisen pyöritellessä lappuja pojat teki töitä. Tein minäki vähän, ja toimin tavarantoimittajana. Pojat osti myös lisää leikkikaluja mm. betonin hiontaa varten, pari kohtaa lattiasta oli jäänyt valettaessa hieman liian korkeaksi ja vaati tasoitusta. Sininen on lattian ja seinän jamaan siveltyä vesieristettä, sen tehtävä on tiivistää betonilaatan rajaa, ettei maasta nouse höyryjä/mikrobeja huoneilmaan, sanoo päärakentaja. Tiskialtaan alla toki alkuperäisessä tarkoituksessaan vesieristeenä vuotojen varalta, ettei vaan sinne piiloon jäisi mahdolliset vuodot. Aha, sanoo bloggaaja ja litteroi kuuliaisesti.

Malliesimerkki huonosta remonttisuunnittelusta, pöly laskeutuu kaikkialle, mihin ei tarvisi.

Välissä tuli kevät ja huomasin, että hontelot orvokki-poloiset pitäisi vissiin koulia ja kesäkukkia hommata muutenkin. Tässä on ehkä neljäsosa, lopuille ei ollut pikkupurkkeja. Saa hakia pois. Kasveista lisää seuraavalla kerralla, tehtiin nimittäin äitin ja serkkulikan kanssa reissu Ruukin puutarhamessuille eilen lauantaina ja sieltähän lähti mukaan vaikka mitä! Pakko oli päästä, vaikka osin paracetamolin voimalla mentiinkin.

Takaisin asiaan. Tässä siis lattia laatoitettuna, saumaus puuttuu vielä. Peikonlehti siellä on pyörinyt seassa kun ei se meinaa muuallekaan mahtua.

Sillä aikaa kun minä pöyrin puutarhamessuilla, (ihan hyötykasveja ostin, ja osan ihan miehen mieliksi) oli ahkera remontti-reiska saumannut lattian. Tänään painoi vielä kohta viikon vaivannut lentsu sen verran, että lapion varteen ei ollut asiaa ostoksia istuttamaan. Niinpä palvelin laudan pitäjänä isännän käytellessä naulapyssyä ja saatiin keittiön ulkoseinät laudoitettua loppuun. Tuossa vielä kuvaa vähän jo siivommasta keittiöstä, tuommoinen tummanharmaa peruslaatta sitten valittiin:

Uusia perinteitä

Näköjään alkaa muodostua jo tavaksi, että vapun lähestyessä talkoillaan ja poltetaan kokkoa. Tällä kertaa on pidetty jalat ehyenä! :D Minulla oli lauantaikin työpäivä, joten mieluummin olisin talkoot ottanut ensi viikonlopulle. Miesväelle passasi kuitenkin parhaiten tämä viikonloppu, joten mitäs sitä yhdellä vaimolla tekee. Toisin sanoen, kun lauantaina tulin luentoreissulta kotiin, pääsi samointein kokkaamaan talkooväelle ja sen jälkeen kantamaan purkutavaraa nuotioon. Siinä sitten jatkettiinkin työpäivä 12-tuntiseksi. Niin se taisi olla kyllä muillakin. Sunnuntaina jatkettiin, tosin taisi tulla vaivaiset 8 tuntia työpäivälle pituutta. Jo puolenpäivän aikaan kävi mielessä, että ei sitä lepopäivää ihan turhaan ole käsketty pyhittää... Puhdin se vie tuommoinen pitkä ja touhukas työviikko!

No mitäs sieltä sitten on tällä kertaa purettu? Kas tätä:

KAPUM!

Eli keittiöhän se tällä kertaa on räjähtänyt. Elämme taas vaihteeksi ilman uunia ja pölyä on kuin Tutankhamonilla haudassaan. Kiitos ahkeran talkooväen, on tätä kirjoittaessa jo purut imuroitu pääosin pois ja nuokin seinät jo melkein villoitettu. Lisäksi töissäoloaikanani oli tänään korjattu pystyä ja alajuoksua sun muuta, pääosin tästä yhdestä lahonneesta kohdasta:

Tuossa on ollut vissiin joku tiskiallas tms, joka on vuotanut tuonne rakenteisiin. Päävesiputki tulee kans tuohon ihan viereen, eteisen puolelle tosin. Muita mukavia löydöksiä olivat kaikki hiiren pesät yms reijät, joita ne olivat vuosien saatossa seiniin nakertaneet. Ihmekös tuo jos vähän vinkka käy... Yhdestä kolosta olikin havaittavissa selvä lämmönkarkaus, kun talven oli yhdessä kohtaa seinän juuressa lumikinoksessa reikä kun pukkasi lämmintä ilmaa sisältä siitä. Noh, nyt on eristetty ja kissat hiirikantaa kurittamassa! Killit onkin olleet intomielellä ulkona nyt, kun kevät on vihdoin tullut. Käyvät sisällä lähinnä syömässä, satunnaisesti päiväunilla.

Kaikenlaista kummaa on taas seinistä löytynyt. Yllä näkyykin tuo mahtava keltainen väri, joka on keittiön seinissä joskus ollut. Lattiastahan purettiin tummanpunaiseksi maalatut lankut muovimaton alta, melkoinen väriyhdistelmä! Vanhojen sähköjohtojen vedot näkyvät selvästi, sähkökaapin paikka oli aiemmin ollut nykyisen liesituulettimen kohdilla. Tai siis, liesituuletinkin on tällä hetkellä suhteellisen entinen...

Seinälevyjen alta löytyy tapettikerrostumia. Ne on dokumentoitu tarkkaan, mutta ihan vastaavia emme taida tänne laittaa. Tällä hetkellä mieli kallistuu Uulan hengittävien sisämaalien kannalle. Mukavahan tuo silti on nähdä, mitä on ennen ollut. Vihreä tapetti ja sen alta pilkottava punajuuren punainen kukkatapetti ovat olkkarin muinaista väritystä.

Astetta kummallisempia löytöjä edustaa keittiön seinästä löytynyt kirveenterä. Lisäksi on löytynyt muutama viinapullo ympäri taloa, yhdessä oli jostain syystä öljyä tms polttoaineen tapaista hajusta päätellen. Totta kait just se pullo tipahti lattialle ja öljyt siihen haisemaan... Lähti onneksi pois imeyttämällä talouspaperiin ja hiomakiveä heiluttamalla.

Tuo pomeranssiviina ei kuulosta kovin hyvältä...

Keittiössä oli aiemmin pihan puolelle leveämpi ikkuna. Kunhan ikkunaremonttirahat on jossain vaiheessa kasassa, korvataan nykyinen alkuperäisen levyisellä ikkunalla. Kuvassa siis ruskea pätkä seinässä on ikkunan pienentämisen jäljiltä. Liekö jossain vaiheessa tullut edullisimmaksi ottaa kaikki ikkunat samalla leveydellä, kun on tällaiseen ratkaisuun päädytty. Me taas vaadimme valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Eteisen puolella on myös operoitu, meneehän se siinä samalla. Levyt oli pääosin irti jo sunnuntaina, mistä seurauksena viimeisen kahden päivän aikana vessassa kävijä ei ole välttynyt purusateelta päähänsä. Sentään itse vessassa saa vielä istua katseilta suojassa! :D Osa keittiön kalusteista on myös eteisessä, joten se on melkoinen miinakenttä ollut pari päivää.

Onni on toimiva hella aitassa. Uunin puuttuessa käytin sunnuntain evästyksessä vähän mielikuvitusta ja paistoin pinaattivohveleita. Tulee muuten himputin hyviä! Perusvohvelitaikinani käsitti 4 dl maitoa ja kaksi kananmunaa sekä 3 dl vehnäjauhoja. Suolaa ja leivinjauhetta tietenkin. Puolitoistakertaistin taikinan ja lisäsin varmuudeksi vielä yhden munan lisää, sillä pinaattiletut ainakin meinaavat aina rikkoutua jos ei munia ole riittävästi. Taikinaan lisäsin 2 pussia pakastepinaattia. Jauhoina käytin hiivaleipäjauhoja. Lisukkeeksi tein savuporo-ananas-täytettä ja tonnikalatäytettä. Vohveleita tuli aika lailla passelisti noin 15, eli 3 per nassu. Nälkäiset nuoret miehet sipaisivat lisäksi yli jääneitä täytteitä ruisnappisten päälle ja söivät vielä muutaman niitäkin. Tänään annoin periksi ja hain pitsaa kahdelle tänään uurastaneelle työmiehelle.

Eilen ei tarvinnutkaan kokata, sillä kävimme mutkan kaupungissa lattialaattaostoksilla sekä mietiskelemässä tulevien seinien väritystä (ja siis syömässä, tärkeintä!) MINULLA ON SIIS KEITTIÖÖN LAATAT! ONNI JA AUTUUS!