Vuosi 2019 - Pitkästä aikaa jokin asia edennyt

Tai oikastaan aika montakin asiaa on edennyt. Viime vuonna jäätiin keittiön kaappeihin. Sen jälkeen saimme neronleimauksen tehdä roiskesuojaan liitutaulu. Mietimme ensin lasilevyn käyttöä "välitilassa" (yläkaappejahan ei ole, onko siis välitilaakaan?), mutta haluamaamme väriä ei välttämättä olisi pystynyt lasin kanssa toteuttamaan, ainakaan tasaisen näköisenä. Mitäs tuosta, tämähän tuli halvemmaksikin. Ainakin melkein.

Ohjelma sisältää tuotesijoittelua.

Alle vaneria, päälle mustaa.

Takorauta on sieluni väri, kortin teksti kertoo intohimoista...

Nurkan kanssa piti vähän askarrella.

Enimmän osan aikaahan tässä on kaikkea roinaa edessä, ei sinne yllä kuitenkaan kirjoittamaan....

Muita upeita viritelmiä: riippuvalaisimet ja mahtavat baarituolit ovat iltojemme keskus.

Keväällä touhusimme pihalla. Tai noh, saattoihan tuo olla, että minulla meni koko kesä siellä asuessa.... Nuori isäntä kokosi minulle kasvihuoneen! Arvatkaapa, kuka jätti maakiilat ostamatta. Jep. Ja arvatkaapa, oliko kennolevyistä koottu kasvihuone seuraavana aamuna enää samalla paikalla. Noup. Katollaan lähimmässä ojassa. Ei sentään naapurin pellolla asti. Arvatkaapa, oliko just silloin lähtö johonkin. Jep. Noh, ei muuta kuin suntikset päällä lyötiin ensi hätään muutama harjateräs stoppaamaan enemmät pyörinnät.

Kaksi upeaa yksilöä.

Vad fint!

Ostin kasvihuoneeseen istutuslaatikon. Ohjeissa oli, että laitaan nojaaminen kielletty.
Kuka ei osannut lukea ohjetta?

Kaikkea ei sentään uutena osteta. Lahot puutarhapenkit uusiokäyttöön.

Tadaa!

Eri puolille tonttia ilmestyi kesän aikana kummallisia kumpareita.
Niiden pohjalle tuli sanomalehte/räsymattoja/pahvilaatikoita ja kasa puutarhajätettä.

Sitten multaa. Tämä on pituus-leveys -akselillakin vielä kehitysvaiheessa.

Paras osuus! Kasveja kumpareeseen. Tässä takapihan varjoisa kukkaistutus.
Oli vähän köpösen näköinen vielä tänä kesänä, jospa 2020 kukoistaisi.

Sillä välin sisällä vallitsi yleinen epäjärjestys. Ihmekös tuo, jos ei rouvaa juuri sisätiloissa tavattu. Joutuisi vielä siivoamaan...

Siirtyvä murheenkryyni.

Hieno tilanjakajamme valmistuu. Aika kätevä tuo poraaja.

Koko vuodelta ole kuin tämä yksi kuva, missä tavarat on suurinpiirtein järjestyksessä.
Tilanjakaja jo käytössä, joskin vähän vielä kesken (on edelleen).

Seiniä purettiin, muutama tapettikerros jälleen löydetty.

Hello from the other side!

Sitten levyä pintaan.

Koska elämä ei ole pelkkää remonttia ja pihatöitä, välillä on syöty. Ja sienestetty. Prioriteetit suunnilleen tuossa järjestyksessä, kaikki muu tuleekin kaukana perässä.

Puolangan kanttarelleja ei kuivuus haitannut.

Purkuhommia. Taas.

Vahingosta viisastuu; keittiön paperitapettiin tuli pari repeämää levyjen saumakohtiin.
Olkkarissa kokeilimme vähän eri taktiikkaa.

Pari viime viikkoa onkin sitten edetty vauhdilla. Kun seiniin oli suunnilleen saatu levyt ja paperit, oli edessä parketin asennus. Ei mennnyt tämäkään ihan Strömsö-meiningillä. Tilasimme käsittelemätöntä mäntyparkettia. (Parla Mänty 3X) Parkettiliikkeestä matkaan annettiinkin valkolakattua, vaikka sitä ei enää edes valmisteta! Mistähän takavarastosta olivat kaivaneet? Noh, ei mitään, soitto parkettiliikkeeseen keskiviikkona, jo perjantaiaamuna tuli kotiinkuljetuksena oikea tavara perille ja samalla kyydillä lähti väärät pois.

Seuraava päänvaiva oli, mistä riittävästi painoja. Parketti liimattiin betoniin, ja tarttumisen takaamiseksi noin 75 cm välein piti olla 10-20 kilon paino päällä päivän. Anopilla on onneksi ämpäreitä.... Ei silti niin paljon, että koko lattian olisi kerralla tekaissut. Kolmessa osassa.

Ämpärijonojen seuraava kehitysaskel?

Käsittelemätön lattia hiottiin kerran heti asennuksen jälkeen ennen käsittelyä.

Siellä ne viattomasti odottavat, marraskuun synkkyyden kuvastajat.

Sieltä se lähtee. MUSTAA!

Lakkausta hämärähommina.

Marraskuun valo on hankala. Tummasta lattiasta ei meinaa saada millään hyvää kuvaa.
Tästä nyt saa jonkinnäköisen käsityksen syiden näkymisestä ja lopullisesta väristä. 

On muuten nopea kuivumaan tuo Pallmannin lakka. Neljä tuntia ja hiontakuiva, öljykin oli suht vauhdikasta. Viikonlopussa valmista. Sen jälkeen on myös maalattu seiniä, mutta jälleen marraskuun valo haittaa kuvitusta. Bosborinsininen näyttää kuvissa tummanvihreältä. Odotellaanpa aurinkoisempaa päivää ja tehdään uusi postaus siitä.

Keittiössä suhisee

Kehitystä! Meillä on lattia! Ainakin keittössä. Ja tämän kirjoittaminen on välillä vähän kinkkistä, koska näppäimistössä on niin paljon betonin hionnasta tullutta pölyä. Juu elikkäs viime kertaisen apokalyptisen esityksen jälkeen pääsimme vihdoin laattaostoksille. Laattavalintaan vaikutti yllättävän moni seikka, kuten keittiön tulevat kaapit ja seinän väri, piti oikeasti jo vähän raapia päätään. Puolet rautakaupan maalikartan mallilapuista on tähän mennessä tainnut jo ajautua meille...

Mutta itse laatta oli helppo pala, loppujen lopuksi. Nämä on "vähän" yli hintaluokasta:

Ja nämä taas... noh, punainen on kiva mutta talon nimi on Pasi, ei Moulin Rouge. (Talon nimi ei ole meidän keksimä, me oltas varmaan keksitty joku tylsä luontonimi.)

Tiedättekö, kun on niitä muovimattoja, jotka koittaa olla laattaa? No sitten on laattaa, joka haluais olla muovimattoa, tai jotain yhtä kamalaa:

Välillä piti käydä maalikarttahyllyllä hakemassa lappuja ja vertailla oletetun seinän värin kanssa laattavaihtoehtoja. Lappuja kotona pyöritettyä alkuperäiset suosikit tosin vaihtui vielä. Vähän niin kuin Maajussille morsian -ohjelmassa, maalaisympäristö tuo ehdokkaiden oikean luonteen esiin. Ken on heistä kaikkein kaunein? Armin sijasta seinäruusuksi taitaa päätyä Lime.

Meikäläisen pyöritellessä lappuja pojat teki töitä. Tein minäki vähän, ja toimin tavarantoimittajana. Pojat osti myös lisää leikkikaluja mm. betonin hiontaa varten, pari kohtaa lattiasta oli jäänyt valettaessa hieman liian korkeaksi ja vaati tasoitusta. Sininen on lattian ja seinän jamaan siveltyä vesieristettä, sen tehtävä on tiivistää betonilaatan rajaa, ettei maasta nouse höyryjä/mikrobeja huoneilmaan, sanoo päärakentaja. Tiskialtaan alla toki alkuperäisessä tarkoituksessaan vesieristeenä vuotojen varalta, ettei vaan sinne piiloon jäisi mahdolliset vuodot. Aha, sanoo bloggaaja ja litteroi kuuliaisesti.

Malliesimerkki huonosta remonttisuunnittelusta, pöly laskeutuu kaikkialle, mihin ei tarvisi.

Välissä tuli kevät ja huomasin, että hontelot orvokki-poloiset pitäisi vissiin koulia ja kesäkukkia hommata muutenkin. Tässä on ehkä neljäsosa, lopuille ei ollut pikkupurkkeja. Saa hakia pois. Kasveista lisää seuraavalla kerralla, tehtiin nimittäin äitin ja serkkulikan kanssa reissu Ruukin puutarhamessuille eilen lauantaina ja sieltähän lähti mukaan vaikka mitä! Pakko oli päästä, vaikka osin paracetamolin voimalla mentiinkin.

Takaisin asiaan. Tässä siis lattia laatoitettuna, saumaus puuttuu vielä. Peikonlehti siellä on pyörinyt seassa kun ei se meinaa muuallekaan mahtua.

Sillä aikaa kun minä pöyrin puutarhamessuilla, (ihan hyötykasveja ostin, ja osan ihan miehen mieliksi) oli ahkera remontti-reiska saumannut lattian. Tänään painoi vielä kohta viikon vaivannut lentsu sen verran, että lapion varteen ei ollut asiaa ostoksia istuttamaan. Niinpä palvelin laudan pitäjänä isännän käytellessä naulapyssyä ja saatiin keittiön ulkoseinät laudoitettua loppuun. Tuossa vielä kuvaa vähän jo siivommasta keittiöstä, tuommoinen tummanharmaa peruslaatta sitten valittiin:

Pääsiäisen puhdetyöt

Pääsiäisterveiset meiltä! Nyt on sitten toiselta puolelta lattia auki. Hiekka kantaupi joka paikkaan ja kahvivesi saadaan vessasta (joka on hiekan toisella puolen.) Tiskaus tapahtuu pesuhuoneessa, sillä tiskikonekin on tietenkin irti ja varastoituna olohuoneeseen/väliaikakeittiöön. Tiskikone on muuten semmoista luksusta, jota ei edes tajua ikävöivänsä ennen kuin sen on menettänyt. Onneksi vain hetkeksi. Aionkin seuraavaksi noudattaa äitini ideaa ja ostaa kertakäyttöastioita. Eihän käsin tiskaamisessa mitään ongelmaa ole niin kauan, kun on kunnollinen tiskiallas, mutta pesuhuoneen lattialla kykkiminen on maaliman viheliäisintä ja epäergonomisinta puuhaa.

Pääsiäisen riennot ovat vähän viivästyttäneet projektia. Ei aina voi vain lapioida hiekkaa ja hakata betonia, välillä pitää vähän seurustellakin. Mutta tämä hiekka ja remonttikaverit meinaavat kiristää pinnaa, niinpä välillä on etenkin isäntä tehnyt kahdentoista tunnin päiviä. Kissoilla, etenkin paksukalloisemmalla, on ollut pakkomielle päästä pissimään hiekkaerämaahan, jota myös eteiseksi kutsutaan. Pääsevät valitettavan helposti itseään toteuttamaan, kun joko ulko-ovi tai joku ikkunoista on jatkuvasti auki ja ihan joka hetki ei ehdi karvapalloja valvomaan. Ensin kannettiin purut, sitten betonia ja sen jälkeen hiekkaa ulos talosta ja traktorin kauhalla peräkärryn kyytiin. Minä ajoin rattoria ja meijän nurkat on vielä ehjät!

Vasemmalla Leino ison jalkansa kanssa. Kuva keittiöstä ennen betonin purkua.

Lisäpäänvaivaa tuli keittiössä vesiputkista, jotka olikin vedetty pihalta tähän vanhalle puolelle eikä uudemmalle. Myös lämmityskattila ja sille muurattu laaja jalka tuottavat työtä. Parhaillaan joukkiollinen J-jäseniä (eli mies, appi ja miehen kaksi velikultaa) hakkaavat päitään yhteen ja ovenkarmia irti, jotta Leino-merkkinen lämmityskattila saadaan ulos talosta, jossa joka kynnyksellä on tällä hetkellä korkeutta vähän vajaa 40 cm. Uuneille muuratut jalustat jäävät 20-30 senttiä uuden lattiatason yläpuolelle, joten niiden kokoa joudutaan muokkaamaan. Osassa nimittäin uuni on leveämpi kuin jalustansa, keittiössä taas jalustalla mahtuisi telttailemaan. Pikkujuttuja!

Oranssit ovat vesiputkien suojaputkia. Noista puruista löytyi hiirenraato ja niin paljon kakkaa, että myyräkuume olisi lähes satavarma ilman hengityssuojainta.

Purkulaudoista on sentään päästy helposti eroon. Naapuri haki muovimaton alta puretut lattialankut pois, niistä meni purkaessa osasta pontit rikki, mutta kuulema ulkorakennuksiin käyvät vielä lattiaksi. (Naapuriin löydät tästä: Hirrenpäitä lukemassa.) Lahonneet alajuoksut ja muut käyttökelvottomat puretut raakalankut ja laudat poltimme eilen pääsiäiskokossa. Ne mokomat tappelivat vastaan ja nyt minulla on reikä oikeassa jalkapöydässä ja muutenkin jalka hellänä. Pudotin naulaisen lankun siihen tietenkin. Eniten harmittaa kumisaapas, johon tuli reikä. Huomenna alkaa työt ja olisi saappaille käyttöä, mutta ei ne soilla ja metsissä reikäisenä hyödytä. Jospa sitä paikallisesta rautakaupasta löytyisi uudet, voisi nämä vanhat jättääkin remonttisaappaiksi. Mutta jes, töitä! Remonttikin etenee paremmin, kun on rahaa, millä maksaa se. :D Iloista ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Burn baby, burn!

Talkoohenkeä

Alkaa kohta olla hanget muisto vain, sen verran rivakasti tänään on satanut vettä täällä päin. Erinomainen päivä ottaa pitkät torkut kissan kanssa sohvalla. :D Meillä oli oikein aktiivinen viikonloppu, joka taisi ottaa vähän voimille. Perjantaina oli nimittäin lattianvalutalkoot. Torstai meni talkooevästä laittaessa ja muutenkin valmistellessa. Lauantaina kävin haaveilemassa lisää Rakentajamessuilla Oulussa. Osallistuin myös muutamaan arvontaan, toiveissa on voittaa 5000 eurolla ikkunoita. Minulla on kuitenkin tuota onnea rakkaudessa niin paljon, että arpaonnea ei ole jäänyt ollenkaan, vähän epäilen voittomahdollisuuksiani...

Mutta niistä valutalkoista. Jännitti viimeiseen asti, pystytäänkö valamaan sovitusti perjantaina, sillä ne murheenkryynit lattialämmitysputket venyi ja vanui maailmalla ennen kuin lopulta torstaina saapuivat. Isäntä ne sitten perjantain vastaisena yönä asenteli paikoilleen. Appiukkokin siinä kävi öisiä hämärähommia kaverina tekemässä, kun meinasi välillä jo epätoivo iskeä. Raudoituksia ja niitä putkia kiinnitellessä päästiin tekemään surrausharjoituksia. Eihän ne ihan hyvin aina menneet, onnettoman näköisiä viritelmiä, mutta jospa ne betonin sisässä pysyisivät. Koeponnistus meni onneksi hyvin ja paineet putkistossa pysyivät kohdallaan yön yli.

Asennettua lämmitysputkea. Mustat pylpyrät ovat raudoituksen kohottamiseen tarkoitettuja.

Talkooväki oli täsmällisesti paikalla perjantaina aamuyhdeksältä. Päätimme tosiaan myllätä betonit itse, enempi päänvaivaa tuli sen saamisesta sisälle. Päädyimme lopulta kantamaan sen sankoilla, sillä suoraan kottikärryyn kippaaminen ei tullut kyseeseen. Siinä olisi ovenkarmit lähteneet mutkissa matkaan. Nopeaahan tuo pari huonetta tuli tehtyä, kun talkooväkeä saatiin kiitettävästi paikalle. Appiukko mylläsi apulaismyllärin kanssa, neljä emäntää kantoi sankkoja pihalta sisälle, missä isäntä otti ne vastaan ja isäni tasoitteli ja liippasi. Etukäteen miesväki puheli, että tulee sankoilla kanto raskaaksi, eikä ainakaan täyteen kannata niitä panna. No mitä tekee emännät, lapioi sankot täyteen ja aina satsin viimeiset suorastaan piripintaan. :D "Tämähän käy ihan kahvakuulaharjoituksesta", tuumasi miehen sisko kun tyytyväisenä sankkoja kanteli. Isä ihmetteli sisällä, että kyllä nuo aika riskejä emäntiä ovat. Eihän me ihan hentovartisimmasta päästä olla, (paitsi ehkä äiti, mutta hän käy kuntosalilla) joten sietää tästä Justiina-mallin rakenteesta jotain hyötyä ollakin.

Talkoolaisten houkuttelussa ovat oikeanlaiset talkooeväät tärkeitä. Pullien lisäksi tarjosin kahvitauolla feta-pinaatti-parsapiirasta ja työn valmistuttua jauhelihakeittoa ja kotitekoisia sämpylöitä.

Loppujen lopuksi meillä ei montaa tuntia mennyt, taidettiin olla puoli kahden kieppeillä aika lailla valmiita. Toki hiertäminen piti vielä tehdä, kun betoni ensin vähän kuivahti. Iltapäivä meni lähinnä jälkiä siivotessa, sillä kengissä kantautui tietenkin iso kasa mutaista betonia sisälle. Emme viitsineet suojata lattioita, sillä ne puretaan kuitenkin kohta pois. Vinkkinä, että vähän kuivahtanut betoni (suurimpia kokkareita lukuun ottamatta) lähtee näppärästi varrellisella lattiaharjalla irti ja kasaan. Seuraavana yönä nukutti kyllä hyvästi. Myös kissat olivat jo iltapäivällä sen näköisiä, kuin olisivat kovasti tehneet hekin töitä ja ketarat oikosena makasivat sohvalla sikiunessa.

Onneton talo, jonka valuissa ei koskaan ole kissantassunjälkiä.

(Kevät)valoa tunnelin päässä

Nyt on kyllä emäntää laiskottanu, olipahan semmonen kirjoituspaussi! Vaan kun tuntui, ettei meillä mitään tapahdu... No van päästiinpähän sitä eteen päin välillä näissä remonttitouhuissakin. Niistä lattialämmitysputkista saatiin sitten lopulta tarjouksia, ja selkeästi eritellyn kohtuuhintaisen tarjouksen ja hyvän viestinnän ansiosta päädyimme lopulta naapurikunnan firmaan. Ihan hyväkin, että oli vähän paussia näissä talotouhuissa, isäntä sai kandiakin vaihteeksi tehtyä.

Tämän mieltä painaneen putkihomman selkiydyttyä on pihalle ilmestynyt myös ristikot valuhommia odottamaan ja lattialämmityksen syöttöputkia varten on suojaputket jyrsitty eristeeseen luikertelemaan. Lisäksi valua varten on seinille vedetty reunanauhaa, joka mahdollistaa kelluvan betonilaatan  kutistumisen ja laajenemisen rauhassa ilman vaaraa vaikkapa rikkoutuvasta kivijalasta. Tarkempia teknisiä yksityiskohtia kannattaa kysyä joltakulta muulta. :D

Reunanauhaa

Reunanauhan ja suojaputkien asennusten jälkeen pantiin loputkin eristelevyt paikoilleen ja suodatinkangasta päälle. Kun sais vielä ne itse lämmitysputket ja betonivermeet... Mietittiin ensin, että tilattaisiin betoniauto, kun kokemattomille ei ihan tuo myllättävän betonin määrä suhteellistunut. Muutamat siilot, navetat, hallit ynnä muut piiiikkuisen isomman alan lattiat valaneet isukit kuitenkin tuumasivat, ettei siinä nyt niin kauan mene, vaikka itse mylläisi betonin ja sitä paitsi tällä valumäärällä siinä voi jo jotain säästääkin. Ja onhan sillä murskeella muutakin käyttöä, että jos lavallisen eli parikymmentä tonnia mursketta tilaa, niin aina se johonkin pihasta häviää. Niin, kyllä sille varmasti käyttöä on, mutta mahtuukohan tuossa meidän pikkupihassa sitä ennen mitään tekemään. Tosin tämäkin on taas niitä asioita, ettei oikein suhteellistu, kuinka paljon tilaa se 20 tonnia oikein pihalle kipattuna vie...

Siinä se nyt betonia odottelee.

Joka tapauksessa sekä sorakuorman että putkien pitäisi nyt saapua hetkellä minä hyvänsä. Tuli kiire tilata se sorakin, ennen kuin kelirikko syö kujasta kantavuuden. Isit, veljet ja satunnainen määrä riskejä emäntäihmisiä saapuu talkoisiin viikon kuluttua, jos vain tarvikkeet ovat paikalla. Säpinöitä odotellessa ehti jo ulko-ovikin vaihtua, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Fuktisol tekee autuaaksi

Minulle on koko talvi puhuttu Fuktisolista™. Se on ihmeainetta, joka parantaa kaiken, mitä meidän lattioissa on joskus mahdollisesti ollut ja mahdollisesti tulee olemaan vialla, mikäli uskoisimme kaiken, mitä mieheni on meille muille selostanut. Oikeasti se näyttää lekasoran ja styroksin lehtolapselta, virallisemmin se on salaojittavaa lämmöneristettä. Voi sitä riemun päivää kun eristelevyt lopulta olivat pihassa. Se jälkeen ne ovatkin olleet siinä lähinnä vaivaksi, sillä ne kipattiin suoraan halkovaraston oven eteen kulkemista haittaamaan ja lentelevät kovilla tuulilla pitkin pihaa, ovat sen verran kepeitä. Appiukon kanssa monimielisinä tietenkin murteistimme sanan Fuktisol heti joksikin ihan muuksi...

Tällä hetkellä makuuhuoneessa on eristelevyt, muttei vielä muuta. Eilen kokoonnuimme anoppilaan porukalla extempore iltaa istumaan ja totta kai tärkeimpiä puheenaiheita olivat meidän remontti ja langon ensimmäinen oma auto. Miettiessämme, kuinka paljon betonia lattiavaluun tarvitaan tuli mieleen, että helpompi olisi ehkä tilata betoniauto kuin ruveta itse mylläriksi. Makuuhuoneeseenkin kun betonia hurahtaa jo toista kuutiota, mikä tarkoittaa melko monta sementtikiloa, ämpäreitä ja myllynpyöritystä. Ja jos tilataan betoniauto, onko sama tilata sitä betonia riittävästi toiseenkin huoneeseen...? Tästä seurauksena meillä on paitsi joukko vapaaehtoisia remonttimiehiä, muuttoapulaisia sekä useampi evakkopaikka, myös räjähtänyt olohuone. Jep, aiemmin mainitusta norsusta on nyt toinenkin kankku nuotiossa.

Onneksi on piharakennus, jossa nukkua. Lattian purkua ennen pitäisi siivota se piharakennus, näkyi kaapeissa pyörivän lähinnä hiirenkakkaa. Sänky kannetaan sinne, muiden tavaroiden sijoituspaikka on vielä vähän hakusessa. Sen verran tuskastuttavaa tämä pieneen tilaan ahtautuminen, että mieli teki polttaa jo muutakin kuin aitassa olleet äklöt lastulevyhuonekalut. Toki onhan tämä edistystä, sillä joudumme vielä hetken odottelemaan lattialämmityssuunnitelmaa ja siihen tarvikelistaa, ennen kuin makkarin puolella pääsee eteen päin. Nyt voidaan sentään jotain puuhata sillä välin. Tämä muutos remonttiohjelmassa ratkaisee myös miestä vaivanneen ongelman eli miten lattialämmityksen putket saadaan vedettyä näppärästi myös olohuoneen puolelle. Kivijalkaan porailtiin jo reijät putkille, mutta jotenkin ne pitäisi vetääkin suojineen päivineen niistä läpi. Enää ei rassaa kuin emäntää tämä remontti.

Onhan tämä mukavampi kuin se kaikennielevä hiekkaerämaa.

Hommat hanskassa –hanskat hukassa

Lueskelin eilen Hesarin nettiversiota ja silmiini sattui artikkeli Suomalaisten suosikkitaloja odottaa purku tai täysremontti – nämä asiat kannattaa huomioida rintamamiestalon remontissa. Jutussa tekniikan tohtori Juhani Pirinen sanoo rintamamiestalojen kunnostuksen yleisimmistä virheistä muun muassa näin: ”’Ryhdytään rakentamaan sisustaa, vaikka vesikaton, julkisivujen, alapohjien ja kellarinseinien rakenteet on tutkimatta ja korjaamatta. Tällainen korjaus menee yleensä hukkaan, kun vauriot joudutaan myöhemmin korjaamaan, jos esimerkiksi ei tutkita purujen todellista tilaa ja jätetään ne vaihtamatta remontin yhteydessä.’” Tämähän on siis juuri, kuten meillä tehtiin, noustiin niin sanotusti takapuoli edellä puuhun... Onneksi vain yhden huoneen osalta. Makuuhuone on meillä semmoinen testinurkka, kaikki ideat kokeillaan ensin siellä ennen kuin kovin revitellään muualla.

Onnessamme kuvittelimme, että pääsisimme helpolla ja talo olisi jotakuinkin perusrakenteilta kunnossa, eikä esim. lattioita tarvitsisi alkaa aukoa. Niinpä kesän lopulla jalkavaivaa poteva mieheni tekemisen puutteessa tempaisi muovimatot pois, totesi alla olevan ihan hyvä lautalattia ja maalasi sen. Minä tilailin innoissani tapetteja ja valitsin värejä. Näin hienolta se näytti (jättäkää matkalaukkuelämä huomiotta):

On sievät Pihlgren&Ritolan paperitapetit, puolipaneelit yms, uunia ei sentään ehditty maalata. Kirittäjänä hommissa oli syyskuussa olleet häät, joihin mennessä piti saada pinnat taas siistiksi, sillä majoitimme vieraita kotiimme. Sitten alkoi mies puhua, että kun hänellä vuotaa nokka. Epäiltiin vähän kissojakin, mutta mies on kait vihikoiran sukua ja oli varma, että jotain hajua lattianjamasta tulee. Minä en haistanut mitään, mutta lisäksi minulle esiteltiin oletettavasti kirjatäiksi tunnistettuja pikkuötököitä, jotka kuulema lisääntyvät kosteissa rakenteissa ja söivät meidän tapettia! Varpaitakin paleli lauhemmallakin kelillä.

Näin ollen muutimme olohuoneeseen ja alkoi vasta asennettujen puolipaneeleiden osittainen irrotus ja lattian aukaisu. Ensimmäisten lattialankkujen irrottua pölähti alta semmoinen ummehtunut purunhaju, että minäkin muiden epäilevien tuomaiden ohella älysin, että kyllähän se isäntä oli oikeassa eikä kaikki ollut kunnossa. Puruja oli jossain vaiheessa vaihdettu lasivillaan, mutta vain osalle lattiaa. Eristeen ja lankkujen välissä oli sitä paitsi kymmenisen senttiä väliä, missä kävi melkoinen veto. Ihmekös niitä villasukkia kuluikin.

Meidän talossahan on alunperin lattiarakenne sellainen, että ensin on hiekka, jonka päälle on valettu betoni, joka sitten on sivelty bitumilla veden kapillaarisen nousun pysäyttämiseksi. Betonin päällä on purueriste ja lattialaudat. Rakenne ei ole ollenkaan pommin varma, vaan jo tuon ajan betonivalut ovat usein vähän mitä sattuu. Meidänkin betonilaatassa näkyi halkeamia ja betoni meni hyvin helposti rautakangella hakaten palasiksi. Vaikka bitumin tarkoitus on estää veden nousu, olivat lattiapurut jossain vaiheessa osin kastuneet, luultavasti ennen kuin tontin ympäri on kaivettu kunnon ojat ja vedenpinnan ollessa tontilla korkeammalla. Myös lattian alajuoksut (eli muille keltanokille suomennettuna: lattian tukipuiden alla olevat laudat) olivat osittain lahonneet. Kuvassa näkyvät alajuoksujen jättämät jäljet, mustimmat kohdat ovat alta paistavaa bitumia. Vähän sienirihmaston jäänteitäkin sieltä löytyi. Kirjatäiden kotipaikkaa sen sijaan ei löytynyt, ja luultavasti ne tulivatkin tapettien matkassa. Niitä ja serkkujaan pölytäitä löytyy aika yleisesti uusistakin taloista, joissa rakennusmateriaalit ovat vielä ns tuoreita.

Ei muuta kuin ikkuna auki ja kaikki tavara ulos. Osa hiekastakin piti lapioida pois suunniteltujen korjaustoimien vuoksi. Sitä hiekkaa onkin ollut nyt pari-kolme viikkoa ihan joka paikassa. Kun kysyn mieheltä, mitä hän miettii, on vastaus ollut yhdeksän kertaa kymmenestä: "Rakenteita." Mutta tätähän me halusimme ja oppirahojahan nämä ovat, tuumasi appiukko.