Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Uusia näkymiä

Vähän tuli taas blogitaukoa. Syksy ollut pelkkää työtä ja sienestystä, välillä yhtä aikaa, ei oikein muuta ole ehtinyt! Pihakin retuperällä. Kunhan tämä suppilovahverokausi loppuu, voi keskittyä muuhun. Vaikkapa umpihankihiihtoon ja jouluaskarteluihin.

Näkymät on melko samat kuin ennenkin, mutta välissä oleva lasi aika paljon vähemmän likainen. Sentti pölyä ja kärpäsenkakkaa lähti vanhojen ikkunoiden myötä kartanolle kun Tiivin miehet kävivät asentamassa keittiöön ja olkkariin (siis vanhalle puolelle) uudet ikkunat. Ja mitkä ikkunat! 💖 Siis, kyllähän minä tiesin, että hyvät niistä tulee kun on tämmöinen sisustuksen ammattilainen (HAH!) päättämässä, mutta härtsyykeli kun tuli avaruutta tiloihin! Vanhat ikkunat olivat kaikki samankokoisia, niistä oli varmaan kultaisella 80-luvulla saatu jonkinnäköinen kimppa-alennus, sillä etupihalle antavaa keittiön ikkunaa oli silloin jopa pienennetty. Nyt keittiössä on rintamamiestalojen perinteisen tyylin tapaiset ikkunat ja valkoiset puitteet, jotka todellakin kirkastavat talon ilmettä. Pienennetty ikkuna on palautettu 50-luvun kokoonsa. Olkkarissa sitten vähän reviteltiin. Ikkunoiden leveys säilyi, mutta jo huonekorkeuden muutoksen vuoksi lisäkorkeus oli paikallaan. Jälkeen päin katsottuna takaseinän mittasuhteet ovat ulkoa päin jokseenkin... mielenkiintoiset. Noh, ihan sitä 50-luvun minimalismia ikkunat eivät t-mallinsa kanssa ole, mutta muuten oikeinkin makuumme. Nyt näkyy peltomaisemat, ja onpahan joku lasipinta riittävän alhaalla, mihin pikkuvieraat voivat tahmaisia sormenjälkiä jättää... Takapihamme on muutenkin sen verran kapea suikale, että näitä ikkunoita tuijotellaan lähinnä sisältä käsin.

Aamulla töihin lähtiessäni maisema näytti tältä.

Töistä tullessa kävi pihalta vähän vähemmän vinkka.

Keittiön kalustus alkaa olla valmis. Kuiva-ainekaappi saatiin paikalleen aikoja sitten, ja siihenkin olen aika ihastunut. Myös anoppi suurperheen emäntänä vaikutti tykkäävän! Ensin näytti, että eeeihän sitä kaappia mitenkään täyteen saa, mutta kaksi leveää sisälaatikkoa olivat äkkiä täynnä eri jauhoja, linssejä ja puurotarpeita, sokerisorteista puhumattakaan. Osan kohdalla kyllä mietin, että mitä minulla on oikein päässä liikkunut kun olen moista ostanut ja toisten kohdalla olin selkeästi unohtanut, että tuotetta oli jo kaksi pussia ennestään. Kuiva-aineet ovat olleet vähän levällään/haudattuina kaapin perukoille, josta johtuen ruokaomaisuuden kokonaiskuva ei ole oikein hahmottunut viime aikoina.

Uusi lempilapsi. Ei leiju ilmassa, jalat vaan piiloutuvat kuvassa.

Kiitettävästi kaapin alalaatikoita täyttivät myös keittiöhärpäkkeeni, töpselillä varustettuja vempaimiakin on jotenkin päässyt kertymään, samoin 12 hengen kahviastiastolle on lopultakin joku järkevä paikka. Jokainen parikymppinen tunnetusti tarvitsee 12 hengen kahviastiaston! Noh, iso astiasto on ollut ihan oma toiveemme, ja onpa tuota lainattu esimerkiksi lähipiirin juhliin. Tästäpä silti kohta entisen nuoren vinkki teille kummeille, tädeille, sedille ja muille sukulaisille: nuoren valmistujais-/rippilahjaksi suosittelen ostamaan vaikkapa Teemaa tai muuta sarjaa, jossa on passelin kokoiset ja simppelit mukit arkikäyttöön, mutta riittävän arvokkaan näköiset myös juhlapöytään. Ylimääräinen vierasastiasto pikkukuppeineen etsii nykyasuntojen kaapeissa paikkaansa, jota ei ole. Lisäksi yhä useammin nuorilla on jo oma tyylinsä myös astiavalinnoissa. Hankintakustannuksissa säästetään toivomalla tiettyjä lahjoja vaikkapa valmistujaisten yhteydessä ja etsimällä kirppareilta. Enimmäkseen meiltäkin on onneksi kysytty, keräämmekö jotain tiettyä astiasarjaa, joten kovin erilaisia yksilöitä ei kaappiin ole päätynyt. Samaa sarjaa voi sitä paitsi yhdistellä, vaikka kaikki osat eivät olisikaan samanvärisiä. Sehän se tilaa vie kun erimallisia mukeja, kuppeja ja asetteja alkaa kertyä ja lahjaksi saaduista tahtoo olla hankala luopua. Erikoisempia mukiyksilöitä tai astiasarjoja voi sitten jokainen keräillä, jos/kun materiaan on mahdollisuus. Kaapin perällä pyörivät lahjamukit ovat hukkaan heitettyä rahaa ja tilaa. Jos nuori ei tiedä sanoa mitään astiasarjaa, osta kattila/paistinpannu ja kapusta. Niitä tarvitsee aina. Kunnon kokkiveitsi on myös hyvä ja harvakseltaan saatu lahja, leikkuulaudasta ja patakintaista pitäisi antaa kekseliäisyyspalkinto.

No niin, meni vähän ohi aiheesta. Kehuinko jo tilavaa keittiötä? Juu, siinä onnistuimme, että entiseen verrattuna kaappitilaa tuntuu olevan rutkasti enemmän, vaikka yläkaappeja ei ole ollenkaan. Suosittelen laatikostoja, ei tarvi kontata niistä nurkkakaapeista kattilankansia etsien. Mietimme u-käännöskeittiömme nurkkia, pitkään ja hartaasti. Toiseen nurkkaan oli selvää, että hella tulee sinne. Toiseen sen sijaan ei järkevää ratkaisua tuntunut löytyvän. Nurkkaan sijoitettavia vetolaatikoita on, mutta ovat kalliimpia kuin tavalliset. Päädyimme kuitenkin semmoisen ottamaan, ja nyt olen erittäin tyytyväinen. Saihan siihen taas vähän lisää rahaa menemään, mutta mielestäni saavutettu lisätila oli pitkässä juoksussa hinnan väärtti. Toinen, mihin upposi ylimääräisiä pennosia olivat pöydän kanteen tulleet kääntyvät pistorasiat. Ikkunat ja mahdollisesti tulevaisuudessa seinän suojaksi lisättävä takalasi piirittävät keittiötasoja siinä määrin, ettei seiniin ihan helpolla olisi normaaleja pistorasioita saanut. Nyt näitä painalluksella esiin kääntyviä (eivät pomppaa kovin ylös, kääntyvät vain paikallaan) rasioita on kolme, ja niissä on kaikissa kaksi pistokepaikkaa sekä usb-kaapelin paikka. Riittäisköhän ne?

Kuka kerkesi murustella pöydälle?

Ovet (voiko laatikon etuseinää sanoa oveksi? Onhan siinä kahva...) halusimme alunperin massiivipuisina, mutta hintavertailun ja suunnittelun myötä päädyimme viiluoviin. Massiivipuisia kun ei olisi voinut sileinä tehdä puun elämisen vuoksi. Kaapit meille toimitti paikallinen perheyritys Omtek Muhokselta, täytyy kehua asiakaspalvelua ja joustavuutta! Kunnon havaintokuvat ja suunnittelu avittivat päätöksenteossa ja valinnoissa sekä vahvistivat mielikuvaa, että haluamamme näköinen keittiö tästä on tulossa. Toinen paikallinen yritys ei vastaavaa tarkkuutta tarjonnut ja isommalta yritykseltä sitten puuttui joustavuus erityistoiveiden suhteen. Ihan peruskomponenteilla kun ei remonttikohteessa aina ongelmia selätetä... Nyt olen pari kuukautta ehtinyt testaamaan, ja täytyy sanoa, että olen minä pätevä keittiösuunnittelija! Ainakin, kun ammattilainen viime kädessä ottaa mitat ja piirtää ideat kaavoiksi. :D

Näkymä eteisestä päin.
Liesituulettimen taustassa on päästetty jälleen diy-ihmiset valloilleen.
Materiaalina koivupelkkalauta. Homma siltä osin vähän vaiheessa.

...ja toiseen suuntaan. Huomatkaa mahtava kuvanlaatu.

Tiskialtaalta tuleva viemäriputki piti jotenkin saada piiloon. Ratkaisuna tuommoinen laatikko, jonka päällä uskaltaa istuakin. Sinne saa kivasti piiloon myös tavaraa. Tai saisi, jos ei ne olisi koko ajan siinä päällä estämässä kannen aukaisua... Mies teki rungon, Omtek toimitti levyt, jotta natsaavat keittiön muihin kalusteisiin.




Kuvissa keittiö saa valokylpyä, ja pöydät ovat kummallisen siistit. Ei vastaa todellisuutta, räjähti käsiin heti, kun kuvat oli otettu! Nyt kun vielä sähköt saisi, roikkavirityksillä mennään...