Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toukokuun kooste ja arvonta

Hiphei! Koko talo on lopultakin samassa tasossa, eikä superkorkeita kynnyksiäkään ole enää kuin yhdellä ovella. Toisin sanoen koko vanhalle puolelle on nyt valettu uusi lattia, talkoilimme tuossa kuun puolivälissä. Talkoot vievät jotenkin aina mehut, ja ylipäätään kun jonkun isomman jutun saa tehtyä, ei sitä sitten hetkeen halua ajatella ollenkaan. Niinpä nämä blogihommatkin ovat vähän venähtäneet, kun tavaroiden edestakaisin kiikuttelun ohessa on välillä huvittanut vain ja ainoastaan olla.

Alkeellisia menetelmiä, mutta mikäs siinä kun porukkaa riittää.

Isännällä ei sen sijaan moisia rajoitteita ole. Kun lattia oli kuivanut kävelykelposeksi, alkoi huushollin järjestely ja se kynnysten purku. Eilen lähti jo yksi väliseinäkin, pystyt vain jäi. Pitää kehitellä siihen joku palkkihommeli, että saadaan pystytkin veks ilman notkahduksia. Nythän tuo sentään sataa välillä ulkona vettä ja isännällä kävi lentsu ja lämpöä, niin tuli pakkopaussi sillekin.

Hups.
Pölyähän on remppahommissa koko ajan aina ja joka paikassa, ja varsinkin vanhan betonin piikkauksesta tuli ihan käsittämätön määrä hienoa pölyä, joka levisi joka paikkaan. Ja se on ihan kauheaa saada pois! Leviää vaan kun yrittää luututa ja ekan pyyhkäisyn jälkeen on koko luutuuvesi ihan harmaata. Siispä siirryin itse ulkohommiin ja isäntä on pyyhkinyt pölyjä. :D

Aargh.
Ulkona on nyt muutenkin ollut mukava olla, tokihan siellä on vielä aika vilpoista, mutta enimmäkseen on aurinko paistanut. Grillauskausikin on avattu, talkoopäivänä oli onneksi tosi hyvä ilma paistaa makkaraa ja juoda kahvia ulkona ja pyromaanina olen polttanut tulia kötöstysgrillissämme muinakin päivinä. Metsäpalovaroitus on välillä ollut voimassa, mutta tuossahan se aina lähtee kun vettä ropsauttaa!

Hortoilua. Nokkoslätyt ovat aina olleet herkkua.

Ah nam. Naapurin kissakin olisi halunnut osingolle.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja hortonomin tytär on leikannut syreeninsä luultavasti ihan väärään aikaan (huhtikuun puolella?) ja vieläpä kauhean näköiseksi (olisi jo moottorisahaa tarvinnut, saksissa ja käsivarsissa ei riittänyt vääntövoima) ja kukkasipulitkin taisi syksyllä tulla liian syvälle, kun ei ala narsisseja näkyä. Kai ne niitä oli, mitä tuli maahan tökittyä...

Puitakin on tullut kannettua. Työnjohto valvoo kaikkia tekemisiä, missä on mukana vain oma talonväki, vieraita tullessa pötkivät pakoon:

Viiksi-Vallu, 1 v. kesäkuun 17.

Pikinokka, Vallun piskuinen velipoika. Piki osaa ottaa rennomminkin.

Kyllä se siitä, kun lehdet kasvaa, vai mitä...

Tulppaanit sentään nousee. Takana talosta ulos kannetut purut, menevät katteeksi kunhan pihahommat edistyy.
Koskapa tämä huusholli sisältä näyttää vielä kauheammalta, kuin ulkoa, ajattelin pitää kesän kekkerit kaikki pihalla. Kesäkuussa meillä on varmaan jotkin kissanristijäiset/juhannuskekkerit. (Lähes sananmukaisesti; synttärit on emännällä ja karvalapsilla alle viikon päässä toisistaan.) Jos et juhannuskokkoa tohdi polttaa, niin osallistuppas arvontaan, voit voittaa PartyLiten Luovuus-somisteen niin saapahan ainakin pienen kynttilän liekin illan ratoksi palamaan. Somiste sopii tuikulle tai pieneksi maljakoksi, vaikka lieköhän tänä juhannuksena seitsemää kukkaa kerättäväksikään, voikukat sentään kasvaa... Koska kaikkea pitää kokeilla, myin joskus sen seitsemän sortin kynttilöitä kippoineen. Sittemmin olen todennut olevani siinä luokattoman huono. Joka tapauksessa, tämä kyseinen somiste on ollut joskus vähäisessä esittelykäytössä, eikä taida nykyisistä kuvastoista löytyä. Kävyt kuvausrekvisiittaa, nekin saa halutessaan mukaan! ;)


Arvonnan säännöt: Kommentoi tätä tekstiä 18.6. klo 21 mennessä tekstillä ARVONTA. Jätä mielellään joko sähköpostiosoite tai linkki blogiisi, jotta voittaja saadaan kiinni! Sähköpostin voit ilmoittaa myös minulle osoitteeseen unelmanaremontti@gmail.com. Ilmoita tällöin nimimerkkisi, jolla olet arvontaan kommenteissa osallistunut. Saapi tokii kommentoida ihan muutenkin! :) Iloista kesää ja onnea arvontaan!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kun Arabian Lawrence tapasi Miika Nousiaisen

Töistä tullessani minua odotti kotona ihana näky: hiekkaerämaa, jota myös eteiseksi kutsutaan, oli vaihtunut Fuktisol-levyyn! Heti helpotti työtympäännys. Hiekan sijaan jatkossa leviävät siis pienet sähköisinä joka paikkaan tarttuvat pylpyrät. Noh, on se parannusta kuiteskin, vähemmän tarvitsee imuroida (ihan niin kuin olisi imuroitu tähänkään asti kovin usein, hm hmm...) ja suihkusta ei tarvi hypätä suoraan kumisaappaisiin. Mikä siinä onkin, että sitä hiekkaa löytyy sitten ihan joka paikasta. Sängystäkin, vaikka se on piharakennnuksessa!

Eniten sitä hiekkaerämaan muuntautumista on hidastanut tuo sitkeä uunintyvi. Melkoisia kivenmollukoitakin olivat aikanaan siihen muuranneet, mutta onneksi isäntä sai sen kuitenkin kutistettua sopivamman kokoiseksi ilman isompia kuoppia. Tasoitetta se kyllä nieli siitä huolimatta aikamoisen määrän. Helpotuksesta purku-urakan valmistuttua huokasivat kaikki, sitä pientä kivipölyä oli joka paikassa, vaikka väliovat olivat kiinni. Koko talonväki näytti kissoja myöten Miika Nousiaiselta niinä päivinä, kun isäntä ehti työvuoroilta muuria jyryyttämään.

Näyttääkö tämä teistäkin jotenkin epätoivoiselle tässä vaiheessa? Kaikennäköistä rautaa löytyi sisästä, vissiin tukea antamassa olleet.

Urakka on valmis! Ah onnea ja autuutta tässä vaiheessa.

Tasoitetta laitettu tässä vaiheessa vielä vähän niin kuin suunnilleen sinne päin. Panee sitten lisää, jos/kun alkaa kuopat ahdistaa lattiavalun jälkeen.
Jätettiin tuommoinen reunus tuohon uuninjalustaan, niin ei niin tarkkaa työtä tarvinnut tehdä vaan sai vähän oikoa mutkia. Sitten minä kiroan sitä loppuikäni kun kerää vain pölyä tuohon. :D Jos jollakin ilveellä saisi tuon uunin vielä maalattua (saa antaa vinkkejä, mikä tarttuu galvanoituun peltiin tai miten se pitäisi esikäsitellä), niin tuon jalustan voisi rapata. Nykyinen perus pellinväri ei oikein inspaa noissa uuneissa, ja niille on toistaiseksi muinaisten vuosikymmenten vaalimisneuvosto antanut purkukiellon. Kuitenkin tuo joka uunissa näkyviin jäävä betonijalka pitäisi jotenkin saada yhteneväisemmän näköiseksi noiden uunien kanssa.

Isäntä oli tänään kantanut sitä purun- ja betonimurskeensekaista hiekkaa vielä ulos, mutta laittaessaan fuktisol-levyjä hoksannut, että pitääkin lisätä hiekkaa, jos ei halua lattiavaluun ylimääräistä viittä sentttiä lisää paksuutta. Eli taas on tehty vähän ylimääräistä hommaa. Se on tämmöstä sähläystä välillä täällä, vissiin onneksi joskus muuallakin. Nyt kun vielä joku pyyhkisi pölyt...

Hei muuten, se 2000 käyntikertaa on pamahtanut rikki! Huh huijaa, olkootkin, että seassa on omiakin lukukertoja. (Sittemmin löysin asetuksista raksi ruutuun: älä huomioi tässä selaimessa tehtyjä katseluja -kohdan. Viimeiset 1500 käyntiä on varmasti jonkun muun, sukulaisten lukemisia on vain 90%.) Pannaan ensi kerralla se arvonta pystyyn, kunhan kehittelen jonkin palkinnon, sen kun pitäisi vissiin olla postitettavissa mahdollisesti vähän kauemmaskin varmuuden vuoksi. Ilmeisesti tätä joku muukin lukee kuin äiti!

PS. Mitäs tykkäätte uudesta värimaailmasta? Kevät on hempeää aikaa! ;)