Lomatunnelmia

Hönkästiinpä vajaa pari viikkoa Kroatiassa remonttipölyjä paossa. Ihan kahdestaan ei oltu, oli puoli sukua matkassa, nimittäin miehen puolelta. Viidentoista hengen seurueemme käsitti appivanhempani, miehen koko sisarusparven lisäjäsenineen sekä miehen siskon perheen. Pikkuinen kummityttömme opetteli itsenäistä kävelyä reissun ajan ja taapertaakin nyt sangen sujuvasti, vahtijoiden kauhuksi. Ei sentään uima-altaaseen pudonnut, vaikka sellainenkin lomahuvilan pihassa oli. Valvotusti altaassa kyllä viihtyivät kaikki taaperosta ukkiin.

Meillä on onneksi sopuisat sukulaiset, niin ei tarvinnut reissussa kovin kättä vääntää köökivuorosta, siivouksesta tai muustakaan. Keittiössä taikka ulkogrillin äärellä hääräsi vähän itse kukanenkin vuoron perään, jolloin varmistettiin myös täysin erilaisten, mutta aivan yhtä herkullisten ruokien riittäminen koko loman ajaksi. Slurps! Yhdet parhaimmista pihveistä koskaan grillattiin pihan isossa puugrillissä, vieläkin näen päiväunia niistä ja siitä punavinikastikkeesta pihvin kyytiläisenä. Kroatiassa ruoka ja viini oli halpaa kaupasta ostettuna, niinpä viiniä lorahti useampanakin päivänä ruokaan. Yli jääneet nautittiin pimenevässä illassa päivän tapahtumille naureskellen. Käytiin sitä muutamana päivänä ravintolassakin syömässä, pari kertaa lähdettiin nuorisoporukalla muka "ihan jotain pientä ja nopeaa" hakemaan ja sitten syötiinkin useampi ruokalaji... Kun lähes koko lähipiiri on matkassa, voi tuliaisrahat käyttää sen sijaan itsensä hemmotteluun hyvällä ruualla!

Vuokrasimme huvilan AirBnB:n kautta, hotelliin ei näin isolla porukalla ja tällä varallisuudella huvittanut mennä. AirBnB on siis nettisivusto, joka välittää loma-asuntoja. Samalla se turvaa sekä vuokraajan, että lomalaisen rahat. Saimme ison, kahden rakennuksen huvilakompleksin käyttöömme mielestämme sangen halvalla. Vuokraisäntä järjesti myös kuljetukset lentäkentältä ja lähtöpäivänä takaisin, mitkä nekin kuuluivat hintaan. Kohdekaupunkimme oli pieni Slatine, joka oli meille täydellinen rauhallisen sijaintinsa, mutta hyvien kulkuyhteyksiensä puolesta. Naapurissa asui ahkerasti kasvimaitaan kuoputtavia mummeleita, sekä taloaan vasta rakentava nuori pariskunta. Keskellä aitoa kroatialaista elämää siis pääsimme asumaan. Meren rantaan oli muutama sata metriä, ja siitä kulki säännölliset lauttavuorot historiaa pullisteleviin Splitiin ja Trogiriin. Kumpikin ovat vähän isompia paikkoja kuin Slatine, joskaan eivät nekään mitään metropoleja ole.

Slatinen upeanvärisiä iltoja riitti koko loman ajaksi.

Illan tunnelmapala. Sieviä kukkia oli jos huru mycket, suurin osa sikäläisistä rikkaruohoista on meillä kesäkukkina tai puutarhakasveina. :D

Trogirin kattojen yllä. Trogirin vanha kaupunki on täynnä kapeita kujia ja mukavia kahviloita ja ravintoloita. Sekä vihannestori. Ah nam. Kuva otettu vanhasta linnoituksesta, nimi jäi mielestä.

Splitin kaupunki on rakentunut keisari Diocletianuksen palatsin ympärille. Palatsin aukiolle pääsee käppäilemään vapaasti, ja palatsin alla on matkamuistobasaari, jos niin voi sanoa. Palatsin osana on katedraali, jonka kellotornista näkee kauas. Torniin pääsee pientä maksua vastaan. Katedraali näytti olevan suosittu vihkimispaikka, ökyhäiden pukumuotia pääsee katselemaan aukiolla lähes päivittäin.

Marjan-kukkula on osa Splitiä, sitä voisi kuvata ylisuureksi kaupunginpuistoksi. Yllä oleva kuva Splitistä on kuvattu juuri kukkulan rinteeltä. Vaivaiset 314 askelmaa ja olet kukkulan huipulla, sieltä näkee kauas, joka suuntaan ja ihan ilmaiseksi. Matkalla ylös kannattaa pysähtyä kuvaamaan kukkivia kaktuksia ja hörpätä vettä.

Krkan kansallispuistossa on kyllä sieviä putouksia, mutta siellä ei mahdu kääntymään, niin paljon siellä oli turisteja, vaikkei ollut vielä edes turistikausi. Laivamatka sinne on kuitenkin mukava, ja jos portilta pääsee eteen päin, alkavat turistit vähetä parin kilometrin päässä... Lisäksi putouksista on vaikeaa saada kuvaa ilman yhtään uimaria. Mene ennemmin Marjan-kukkulalle, jos haluat mukavan rauhalliselle maisemankatseluretkelle.

Katseltavaa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta koti-ikävähän siellä tulee. Kissoillakin oli ollut ikävä, vaikka äiti niitä hyvin hoitikin poissa ollessamme. Piki oli osoittanut suorastaan masennuksen merkkejä. Kotiuduttuamme oli kummallakin katilla hirveä hoidontarve, ja Pikin silmät olivat innosta suorastaan lautasen kokoiset kun illalla pääsi viereen nukkuman. Harvoin ne kyllä nykyään muuten enää yötä vieressä köllöttävät, mutta nyt nukkuivat koko yön kyljessä kiinni. Tänään ne valtasivat vielä purkamattoman matkalaukun petikseen... On ne nuo karvalapset kuitenkin ihania.

Arki koitti heti. Kun iltayhdeksältä oltiin koko päivän reissaamisen jälkeen kotona, meni meikäläinen seuraavana päivänä kahdeksaksi töihin. Miehellä ensimmäinen työvuoro oli tänään, yhden välipäivän sai hän sentään pitää. Suomen kesän "lämpöaalto" ei Kroatian +28 lämpötilan jälkeen tuntunut miltään, metsässäkin oli suorastaan mukava kävellä vaikka yleensä tekisin kuolemaa tässä säässä rämeellä tarpoessa. Onpahan tämän viikonlopun Untorockin puistokokousosastolla kerrankin lämmin istua ulkona. Aurinkoista viikonloppua!

PS. Vielä ehtii osallistua arvontaan!