Kevään kasvirumba

Niin, ne puutarhamessut. Hattua täytyy Ruukkiin päin nostaa, olipahan kotipuutarhurille ihan riittävästi katseltavaa (ja ostettavaa...!) Harmikseni kotikylän kevätkirppis ja taimitori oli just samana päivänä, olisin voinut käydä vähän taimia vaihtelemassa kylän emäntien kanssa. Naapurin Henna otti minun ylimääräisiä orvokintaimia kuitenkin mukaan omien myytäviensä sekaan, mutta kuulosti, että ei ollut taimikauppa käynyt kovin vilkkaana kellään. Keskenään saatiin sitten taimia vaihdella, käyhän se niinkin! :D

Piki olisi aamulla ollut myös lähdössä. Kirpputorille myytäväksi, vai messuvieraaksi hevoskeskuksen menoa ihmettelemään, sitä ei suostunut kertomaan. Ilmeestä päätellen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, kuitenkin. Kissat jäivät sentään kotiin, messuseuraksi lähti pari hortonomia elikkäs äiti ja serkkulikka. Pitäähän ne olla asiantuntijat matkassa. Talon toiselta ihmisasukilta tuli toive, että jos tyrnipensaita tulisi reissulta kotiin. Lähdin katselemaan myös jotain sopivaa, vähän isommaksi kasvavaa pensasta aitalle auringonsuojaksi.

Joo, lähti sieltä tyrnipensaita... Oli uusia lajikkeita nimeltään Eva ja Otto, hortonomit epäilivät että voisivat olla vanhoja lajikkeita kestävämpiä eräälle kasvitaudille, joka tyrnejä on puutarhoissa viime aikoina vaivannut. Sitten tuli osteltua vähän heräteostoksia. Auringonsuojaksi valikoitui lopulta pähkinäpensas, siis euroopanpähkinä. Syötävä osa näistä kulkee nimellä hasselpähkinä. Pähkinät kuulostivat olevan ristipölytteisiä, eli kaksi yksilöä tarvitaan jotta saadaan syömistä. Jos saadaan. Kuulostivat pensaat olevan jänisten herkkua. Talvenkestävyydestä en olisi niin huolissani, pähkinät, joiden jälkeläisiä ostamani taimet ovat, ovat kasvaneet Ruukissa jo lähemmäs 40 vuotta, ja suunnilleen samoilla vyöhykkeillä tässä ollaan. Innostuin niin, että tempaisin matkaan vielä yhden pensasmustikan ja suklaakirsikan. Ei mitään tietoa, ovatko ne itsepölytteisiä vai ristipölytteisiä, pitänee jättää tilaa, jotta tarvittaessa saavat kavereita. Pensaat olivat kaikki enempi tai vähempi vielä lehdettömiä tai hyvin vaatimattoman näköisiä, otan sitten kuvan jos/kun ovat vielä muutaman viikon päästä hengissä, koska suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Mitäs tässä, onko nämä kaikki alpakoita?
Lapsille oli messuilla myös aasi rapsuteltavana.

Tämähän ei meille riittänyt. Serkkulikka piti kyyditä takaisin Ouluun, ja saimmekin kuningasidean käväistä siinä samalla vielä iltapäivällä mutkan Yrjänäisen puutarhalla. Meillä alkaa serkun kanssa olla kevätperinne, että sieltä haetaan kesäksi yrttejä parvekelaatikoihin ja pihan kesäkukkaistutuksiin. Yrjänäisellä on nimittäin perinteisten kukkien sekä kurkun- ja tomaatintaimien lisäksi melkoinen määrä erilaisia yrttejä, niin vanhoja tuttuja kuin aina myös jotain uutta ja kummallista. Viime kesäksi ostamani piparmintun, appelsiinimintun ja sitruunamelissan tökkäsin syksyllä aitan taakse talvehtimista kokeilemaan. Näkyy appelsiiniminttu siellä nyt leviävän kilpaa maahumalan kanssa ja olipa kaksi muutakin riemukseni selvinnyt. Niinpä tällä kertaa selvisin "vain" parilla paperikassilla....

Tilli, laventeli, rosmariini ja pari purjopurkkia.
Toisessa kassissa oli oregano, rohtobulbine ja pussillinen itusipuleita.

Kaiken kaikkiaan, jos olisin vastaavalla rahamäärällä käynyt vaateostoksilla, olisi siitä luultavasti jäänyt lähinnä paha mieli. Hyötykasveja ostellessa ei tarvitse tuntea tunnon tuskia! Tuskaa tuottaa lähinnä se istutuskuoppien kaivaminen. Siihen hommaan olen vielä osin heikosti päässyt, viime viikon paha flunssa ja ajanpuute ovat olleet vielä riesana. Mut "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä"...

Heippa pitkästä aikaa!

Heinäkuu hävisi ennen kuin huomasinkaan, ja meinasi elo-syyskuullekin käydä samoin. Silloin, kun en ole ollut töissä tai huvikseni metsässä, on joku muu järjestänyt ohjelmaa taas puolestani siihen malliin, että kotiin tullessa käperryimme kissojen kanssa omiin oloihimme sohvan nurkkaan lataamaan akkuja. Miehen kanssa kesäkuisen Kroatian reissun jälkeen yhtä aikaa vietetyt vapaapäivät voi laskea melkein yhden käden sormilla. Ne on käytetty tiiviisti opiskeluun, remonttiin ja luolamies-vietintyydytysretkiin. Blogihommiin ei ole siis jaksanut oikein panostaa, anteeksi siitä! Ei meillä kyllä paljon kesällä tapahtunutkaan, mistä olisi voinut kirjoittaa. Kiireet näkyvät myös remontin etenemisessä.

Jotain juttuja on keretty sentään tehdä, ja eräänä kauniina päivänä oli pihalle tupsahtanut kaivuri. Muilla pyörii lasten lelut jaloissa, meillä appiukon... :D Keväällä kaadetttujen pihlajien kannot sekä vanhat koivunkannot saivat kyytiä, kun isäntä reenasi kaivuutaitojaan. Vähän minua kyllä nurkkijuurien puolesta huoletti, mutta hyvin se selvisi.

Kohteena ei siis ole pyykkiteline, vaan tuo heinätureikko elikkäs vanha kanto tuossa kauhan edessä.

Niin, lähinnä meillä on kaivettu kuoppia pihalle. Viime viikonloppuna oli taas lauma pieniä työmiehiä kissojen kauhuna jykertämässä pihamaata ja kantelemassa Fuktisolia (juuh, sitä riittää...) sadevesikaivoja ja styrokseja. Ihan seinän vierestä ei kaivurilla uskaltanut kaivella, joten salaojitus sekä routaeristys syntyi hartiapankilla. Minulla oli tuo muonittajan rooli. Kaalia, kaalia ja kaalia. Siis kaalilaatikkoa ja kukkakaalisosekeittoa. Näin kepeisiin eväisiin on syytä lorauttaa reilusti kermaa, että ei energiavaje iske kylmässä syysilmassa puurtaessa... ;) Kahvitauoille toisenlaisia syysherkkuja, omenaneliöitä ja syntistä hybridileivonnaista: porkkanajuustokakkua.

Tuohon ilmestyi sitten salaojasoraa,
suodatinkangasta ja niitä levyjä.
Ja onneksi myös maata päälle.

Ei tarvi enää ihmetellä, mistä ne muurahaiset
sisällepakkautuivat viime talvena.
Kynnyslaatta kun nostettiin pois,
löytyi oikea pesäverkosto.

Vanhaa pihamaata kun kaivelee, sieltähän nousee aina vaikka mitä. Tällä kertaa löytyi ihan hopea-aarre. Tietääkös joku, mistä on tuommoisia lusikoita saanut, joissa on varteen kaiverrettu jousi ja viisi nuolta?

Tarkat leikkuutyöt on syytä jättää sille, jonka
kengänkoko vastaa täsmälleen
kaivonsuun halkaisijaa.

Kaivauksissa löytynyt mysteerilusikka.

Aiemmin mainituilla luolamies-vietintyydytysretkillä viittaan lähinnä marja- ja sienisaalistukseen. Se tuo metsästäjä-keräilijän ikiaikainen luonne nostaa jossain välissä päätään... Mies on muutaman metsästyskaverin kanssa ruokkinut kesän kyyhkysiä. Ruokintapaikalle asemoituun riistakameraan tallennuin minäkin, kun kävin vieressä puita mittailemassa. Melkoinen tipu! :D Kyyhkynrintaa onkin nyt pakkasessa pariin herkkupäivälliseen. Lisäksi on käyty keräilemässä vähän kaikkea suinkin syötävää, joskaan ei kyllä riittävän monta kertaa. Mustikkakausi kerkesi enimmäkseen mennä ohi, kun viikonloputkin oli niin täyteen ammuttuja ohjelman suhteen. Sieneen on sentään ehtinyt vähän paremmin ja puolukat alkavat vasta nyt olla meillä kypsiä.

Kummia mustikoita täällä Rokualla...

Työsuhde-etuja.
Löydetyt edut on syytä hyödyntää heti.

Siinäpä näitä, muutamia kuulumisia. Jos tässä taas saisi enemmänkin kirjoiteltua, kun syksyy saa ja rauhoittaa!

Toukokuun kooste ja arvonta

Hiphei! Koko talo on lopultakin samassa tasossa, eikä superkorkeita kynnyksiäkään ole enää kuin yhdellä ovella. Toisin sanoen koko vanhalle puolelle on nyt valettu uusi lattia, talkoilimme tuossa kuun puolivälissä. Talkoot vievät jotenkin aina mehut, ja ylipäätään kun jonkun isomman jutun saa tehtyä, ei sitä sitten hetkeen halua ajatella ollenkaan. Niinpä nämä blogihommatkin ovat vähän venähtäneet, kun tavaroiden edestakaisin kiikuttelun ohessa on välillä huvittanut vain ja ainoastaan olla.

Alkeellisia menetelmiä, mutta mikäs siinä kun porukkaa riittää.

Isännällä ei sen sijaan moisia rajoitteita ole. Kun lattia oli kuivanut kävelykelposeksi, alkoi huushollin järjestely ja se kynnysten purku. Eilen lähti jo yksi väliseinäkin, pystyt vain jäi. Pitää kehitellä siihen joku palkkihommeli, että saadaan pystytkin veks ilman notkahduksia. Nythän tuo sentään sataa välillä ulkona vettä ja isännällä kävi lentsu ja lämpöä, niin tuli pakkopaussi sillekin.

Hups.

Pölyähän on remppahommissa koko ajan aina ja joka paikassa, ja varsinkin vanhan betonin piikkauksesta tuli ihan käsittämätön määrä hienoa pölyä, joka levisi joka paikkaan. Ja se on ihan kauheaa saada pois! Leviää vaan kun yrittää luututa ja ekan pyyhkäisyn jälkeen on koko luutuuvesi ihan harmaata. Siispä siirryin itse ulkohommiin ja isäntä on pyyhkinyt pölyjä. :D

Aargh.

Ulkona on nyt muutenkin ollut mukava olla, tokihan siellä on vielä aika vilpoista, mutta enimmäkseen on aurinko paistanut. Grillauskausikin on avattu, talkoopäivänä oli onneksi tosi hyvä ilma paistaa makkaraa ja juoda kahvia ulkona ja pyromaanina olen polttanut tulia kötöstysgrillissämme muinakin päivinä. Metsäpalovaroitus on välillä ollut voimassa, mutta tuossahan se aina lähtee kun vettä ropsauttaa!

Hortoilua. Nokkoslätyt ovat aina olleet herkkua.

Ah nam. Naapurin kissakin olisi halunnut osingolle.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja hortonomin tytär on leikannut syreeninsä luultavasti ihan väärään aikaan (huhtikuun puolella?) ja vieläpä kauhean näköiseksi (olisi jo moottorisahaa tarvinnut, saksissa ja käsivarsissa ei riittänyt vääntövoima) ja kukkasipulitkin taisi syksyllä tulla liian syvälle, kun ei ala narsisseja näkyä. Kai ne niitä oli, mitä tuli maahan tökittyä...

Puitakin on tullut kannettua. Työnjohto valvoo kaikkia tekemisiä, missä on mukana vain oma talonväki, vieraita tullessa pötkivät pakoon:

Viiksi-Vallu, 1 v. kesäkuun 17.

Pikinokka, Vallun piskuinen velipoika. Piki osaa ottaa rennomminkin.

Kyllä se siitä, kun lehdet kasvaa, vai mitä...

Tulppaanit sentään nousee. Takana talosta ulos kannetut purut, menevät katteeksi kunhan pihahommat edistyy.

Koskapa tämä huusholli sisältä näyttää vielä kauheammalta, kuin ulkoa, ajattelin pitää kesän kekkerit kaikki pihalla. Kesäkuussa meillä on varmaan jotkin kissanristijäiset/juhannuskekkerit. (Lähes sananmukaisesti; synttärit on emännällä ja karvalapsilla alle viikon päässä toisistaan.) Jos et juhannuskokkoa tohdi polttaa, niin osallistuppas arvontaan, voit voittaa PartyLiten Luovuus-somisteen niin saapahan ainakin pienen kynttilän liekin illan ratoksi palamaan. Somiste sopii tuikulle tai pieneksi maljakoksi, vaikka lieköhän tänä juhannuksena seitsemää kukkaa kerättäväksikään, voikukat sentään kasvaa... Koska kaikkea pitää kokeilla, myin joskus sen seitsemän sortin kynttilöitä kippoineen. Sittemmin olen todennut olevani siinä luokattoman huono. Joka tapauksessa, tämä kyseinen somiste on ollut joskus vähäisessä esittelykäytössä, eikä taida nykyisistä kuvastoista löytyä. Kävyt kuvausrekvisiittaa, nekin saa halutessaan mukaan! ;)

Arvonnan säännöt: Kommentoi tätä tekstiä 18.6. klo 21 mennessä tekstillä ARVONTA. Jätä mielellään joko sähköpostiosoite tai linkki blogiisi, jotta voittaja saadaan kiinni! Sähköpostin voit ilmoittaa myös minulle osoitteeseen unelmanaremontti@gmail.com. Ilmoita tällöin nimimerkkisi, jolla olet arvontaan kommenteissa osallistunut. Saapi tokii kommentoida ihan muutenkin! :) Iloista kesää ja onnea arvontaan!

Lisäkivennäisiä ja pullantuoksua

Meidän yli-innokas remonttimies joutui tänään viskomaan jo kerran ulos nakattua hiekkaa takaisin sisälle. Isäntä oli niin tehokkaasti tyhjentänyt olohuonetta hiekasta, että tuleva lattia olisi laskenut jo vähän liikaakin. Meinasi kiire tulla paikkauspuuhissa, sillä isäni kävi traktorin ja kärryn kanssa hakemassa ulos viskotut hiekat ja betonit iltapäivällä pois. On muuten tuulisella säällä melko tympeää puuhaa lapioida hienoa hiekkaa etukuormaajaan, onneksi enimmät nousivat kauhalla sujuvasti ja vain vähän seinän vierustalta autettiin lapiolla. Takapihalle mahtuu Valmetti nippanappa ilman paripyöriä nyt, kun suurin osa pihlajista on kaadettu.

Isä se kävi eräänä iltapäivänä nämä kaatelemassa.

Sisällä hiekanpöly on nyt levinnyt tehokkaasti joka paikkaan parin päivän ajan, sillä olohuoneen ja keittiön välissä ei ole suljettavaa ovea ja jesarikin antaa periksi kun riittävän monta kertaa muovia joutuu raottamaan. Tänään tuo vähän nuhainen remonttimies avasi joskus menneisyydessä seinän sisään jätetyn oven olohuoneen ja makkarin väliltä. Näin olkkarin ja keittiön väliset muovit pysyvät toivottavasti tiiviimmin kiinni, kun kulku siitä loppuu. Joka paikassa on tomukerros, vaikka melkein joka päivä on imuroitu ja pölyjäkin pyyhitty noin 200% normaalia tehokkaammin... Kunnon siivousta en olekaan kehdannut suorittaa muualla kuin vessassa sitten joulun, pieni puolankalainen minussa tuumaa aina siivousta miettiessäni, että mitäpä se hyvejää.

Ajan myötä kaadetaan koko seinä, nyt on vain kulkuaukko osviitaksi tilan koosta.

Arkeologinen löytö, vanha tapetti. Melkoisen railakas vihreä tässä, taidamme itse suosia neutraalimpaa linjaa.

Meillä on useimmiten semmoinen työnjako, että isäntä huolehtii remontista ja minä remonttieväistä. Voipi olla, että eväissä on vähän ekstramineraaleja tällä haavaa, mutta siitä huolimatta on meidän keittiössä tälläkin viikolla leivottu piirakkaa ja kakkua. Sen verran emäntää minusta löytyy, että vierasvara pitää olla, ja viime aikoina sitä onkin tarvittu kun näitä apukäsiä tuppaa dimexit päällä ramppaamaan harva se päivä. Hyvä vaan, että on apuja! Ja eipähän tarvi niitä pullia ja kakkuja ite syödä niin paljon, leipoisin minä niitä vaikkei ketään kävisikään. Oikein heruttelevan omenapiirakan kuvan meinasin laskiaisen kunniaksi tähän lisätä, mutta tekniikka ei ole ystäväni ja niinpä jää kuva tällä kertaa välistä. Pitkiä pellavia ja iloista laskiaista!