Talkoohenkeä

Alkaa kohta olla hanget muisto vain, sen verran rivakasti tänään on satanut vettä täällä päin. Erinomainen päivä ottaa pitkät torkut kissan kanssa sohvalla. :D Meillä oli oikein aktiivinen viikonloppu, joka taisi ottaa vähän voimille. Perjantaina oli nimittäin lattianvalutalkoot. Torstai meni talkooevästä laittaessa ja muutenkin valmistellessa. Lauantaina kävin haaveilemassa lisää Rakentajamessuilla Oulussa. Osallistuin myös muutamaan arvontaan, toiveissa on voittaa 5000 eurolla ikkunoita. Minulla on kuitenkin tuota onnea rakkaudessa niin paljon, että arpaonnea ei ole jäänyt ollenkaan, vähän epäilen voittomahdollisuuksiani...

Mutta niistä valutalkoista. Jännitti viimeiseen asti, pystytäänkö valamaan sovitusti perjantaina, sillä ne murheenkryynit lattialämmitysputket venyi ja vanui maailmalla ennen kuin lopulta torstaina saapuivat. Isäntä ne sitten perjantain vastaisena yönä asenteli paikoilleen. Appiukkokin siinä kävi öisiä hämärähommia kaverina tekemässä, kun meinasi välillä jo epätoivo iskeä. Raudoituksia ja niitä putkia kiinnitellessä päästiin tekemään surrausharjoituksia. Eihän ne ihan hyvin aina menneet, onnettoman näköisiä viritelmiä, mutta jospa ne betonin sisässä pysyisivät. Koeponnistus meni onneksi hyvin ja paineet putkistossa pysyivät kohdallaan yön yli.

Asennettua lämmitysputkea. Mustat pylpyrät ovat raudoituksen kohottamiseen tarkoitettuja.

Talkooväki oli täsmällisesti paikalla perjantaina aamuyhdeksältä. Päätimme tosiaan myllätä betonit itse, enempi päänvaivaa tuli sen saamisesta sisälle. Päädyimme lopulta kantamaan sen sankoilla, sillä suoraan kottikärryyn kippaaminen ei tullut kyseeseen. Siinä olisi ovenkarmit lähteneet mutkissa matkaan. Nopeaahan tuo pari huonetta tuli tehtyä, kun talkooväkeä saatiin kiitettävästi paikalle. Appiukko mylläsi apulaismyllärin kanssa, neljä emäntää kantoi sankkoja pihalta sisälle, missä isäntä otti ne vastaan ja isäni tasoitteli ja liippasi. Etukäteen miesväki puheli, että tulee sankoilla kanto raskaaksi, eikä ainakaan täyteen kannata niitä panna. No mitä tekee emännät, lapioi sankot täyteen ja aina satsin viimeiset suorastaan piripintaan. :D "Tämähän käy ihan kahvakuulaharjoituksesta", tuumasi miehen sisko kun tyytyväisenä sankkoja kanteli. Isä ihmetteli sisällä, että kyllä nuo aika riskejä emäntiä ovat. Eihän me ihan hentovartisimmasta päästä olla, (paitsi ehkä äiti, mutta hän käy kuntosalilla) joten sietää tästä Justiina-mallin rakenteesta jotain hyötyä ollakin.

Talkoolaisten houkuttelussa ovat oikeanlaiset talkooeväät tärkeitä. Pullien lisäksi tarjosin kahvitauolla feta-pinaatti-parsapiirasta ja työn valmistuttua jauhelihakeittoa ja kotitekoisia sämpylöitä.

Loppujen lopuksi meillä ei montaa tuntia mennyt, taidettiin olla puoli kahden kieppeillä aika lailla valmiita. Toki hiertäminen piti vielä tehdä, kun betoni ensin vähän kuivahti. Iltapäivä meni lähinnä jälkiä siivotessa, sillä kengissä kantautui tietenkin iso kasa mutaista betonia sisälle. Emme viitsineet suojata lattioita, sillä ne puretaan kuitenkin kohta pois. Vinkkinä, että vähän kuivahtanut betoni (suurimpia kokkareita lukuun ottamatta) lähtee näppärästi varrellisella lattiaharjalla irti ja kasaan. Seuraavana yönä nukutti kyllä hyvästi. Myös kissat olivat jo iltapäivällä sen näköisiä, kuin olisivat kovasti tehneet hekin töitä ja ketarat oikosena makasivat sohvalla sikiunessa.

Onneton talo, jonka valuissa ei koskaan ole kissantassunjälkiä.

(Kevät)valoa tunnelin päässä

Nyt on kyllä emäntää laiskottanu, olipahan semmonen kirjoituspaussi! Vaan kun tuntui, ettei meillä mitään tapahdu... No van päästiinpähän sitä eteen päin välillä näissä remonttitouhuissakin. Niistä lattialämmitysputkista saatiin sitten lopulta tarjouksia, ja selkeästi eritellyn kohtuuhintaisen tarjouksen ja hyvän viestinnän ansiosta päädyimme lopulta naapurikunnan firmaan. Ihan hyväkin, että oli vähän paussia näissä talotouhuissa, isäntä sai kandiakin vaihteeksi tehtyä.

Tämän mieltä painaneen putkihomman selkiydyttyä on pihalle ilmestynyt myös ristikot valuhommia odottamaan ja lattialämmityksen syöttöputkia varten on suojaputket jyrsitty eristeeseen luikertelemaan. Lisäksi valua varten on seinille vedetty reunanauhaa, joka mahdollistaa kelluvan betonilaatan  kutistumisen ja laajenemisen rauhassa ilman vaaraa vaikkapa rikkoutuvasta kivijalasta. Tarkempia teknisiä yksityiskohtia kannattaa kysyä joltakulta muulta. :D

Reunanauhaa

Reunanauhan ja suojaputkien asennusten jälkeen pantiin loputkin eristelevyt paikoilleen ja suodatinkangasta päälle. Kun sais vielä ne itse lämmitysputket ja betonivermeet... Mietittiin ensin, että tilattaisiin betoniauto, kun kokemattomille ei ihan tuo myllättävän betonin määrä suhteellistunut. Muutamat siilot, navetat, hallit ynnä muut piiiikkuisen isomman alan lattiat valaneet isukit kuitenkin tuumasivat, ettei siinä nyt niin kauan mene, vaikka itse mylläisi betonin ja sitä paitsi tällä valumäärällä siinä voi jo jotain säästääkin. Ja onhan sillä murskeella muutakin käyttöä, että jos lavallisen eli parikymmentä tonnia mursketta tilaa, niin aina se johonkin pihasta häviää. Niin, kyllä sille varmasti käyttöä on, mutta mahtuukohan tuossa meidän pikkupihassa sitä ennen mitään tekemään. Tosin tämäkin on taas niitä asioita, ettei oikein suhteellistu, kuinka paljon tilaa se 20 tonnia oikein pihalle kipattuna vie...

Siinä se nyt betonia odottelee.

Joka tapauksessa sekä sorakuorman että putkien pitäisi nyt saapua hetkellä minä hyvänsä. Tuli kiire tilata se sorakin, ennen kuin kelirikko syö kujasta kantavuuden. Isit, veljet ja satunnainen määrä riskejä emäntäihmisiä saapuu talkoisiin viikon kuluttua, jos vain tarvikkeet ovat paikalla. Säpinöitä odotellessa ehti jo ulko-ovikin vaihtua, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Mahtavaa viikonloppua kaikille!