Vuosi 2019 - Pitkästä aikaa jokin asia edennyt

Tai oikastaan aika montakin asiaa on edennyt. Viime vuonna jäätiin keittiön kaappeihin. Sen jälkeen saimme neronleimauksen tehdä roiskesuojaan liitutaulu. Mietimme ensin lasilevyn käyttöä "välitilassa" (yläkaappejahan ei ole, onko siis välitilaakaan?), mutta haluamaamme väriä ei välttämättä olisi pystynyt lasin kanssa toteuttamaan, ainakaan tasaisen näköisenä. Mitäs tuosta, tämähän tuli halvemmaksikin. Ainakin melkein.

Ohjelma sisältää tuotesijoittelua.

Alle vaneria, päälle mustaa.

Takorauta on sieluni väri, kortin teksti kertoo intohimoista...

Nurkan kanssa piti vähän askarrella.

Enimmän osan aikaahan tässä on kaikkea roinaa edessä, ei sinne yllä kuitenkaan kirjoittamaan....

Muita upeita viritelmiä: riippuvalaisimet ja mahtavat baarituolit ovat iltojemme keskus.

Keväällä touhusimme pihalla. Tai noh, saattoihan tuo olla, että minulla meni koko kesä siellä asuessa.... Nuori isäntä kokosi minulle kasvihuoneen! Arvatkaapa, kuka jätti maakiilat ostamatta. Jep. Ja arvatkaapa, oliko kennolevyistä koottu kasvihuone seuraavana aamuna enää samalla paikalla. Noup. Katollaan lähimmässä ojassa. Ei sentään naapurin pellolla asti. Arvatkaapa, oliko just silloin lähtö johonkin. Jep. Noh, ei muuta kuin suntikset päällä lyötiin ensi hätään muutama harjateräs stoppaamaan enemmät pyörinnät.

Kaksi upeaa yksilöä.

Vad fint!

Ostin kasvihuoneeseen istutuslaatikon. Ohjeissa oli, että laitaan nojaaminen kielletty.
Kuka ei osannut lukea ohjetta?

Kaikkea ei sentään uutena osteta. Lahot puutarhapenkit uusiokäyttöön.

Tadaa!

Eri puolille tonttia ilmestyi kesän aikana kummallisia kumpareita.
Niiden pohjalle tuli sanomalehte/räsymattoja/pahvilaatikoita ja kasa puutarhajätettä.

Sitten multaa. Tämä on pituus-leveys -akselillakin vielä kehitysvaiheessa.

Paras osuus! Kasveja kumpareeseen. Tässä takapihan varjoisa kukkaistutus.
Oli vähän köpösen näköinen vielä tänä kesänä, jospa 2020 kukoistaisi.

Sillä välin sisällä vallitsi yleinen epäjärjestys. Ihmekös tuo, jos ei rouvaa juuri sisätiloissa tavattu. Joutuisi vielä siivoamaan...

Siirtyvä murheenkryyni.

Hieno tilanjakajamme valmistuu. Aika kätevä tuo poraaja.

Koko vuodelta ole kuin tämä yksi kuva, missä tavarat on suurinpiirtein järjestyksessä.
Tilanjakaja jo käytössä, joskin vähän vielä kesken (on edelleen).

Seiniä purettiin, muutama tapettikerros jälleen löydetty.

Hello from the other side!

Sitten levyä pintaan.

Koska elämä ei ole pelkkää remonttia ja pihatöitä, välillä on syöty. Ja sienestetty. Prioriteetit suunnilleen tuossa järjestyksessä, kaikki muu tuleekin kaukana perässä.

Puolangan kanttarelleja ei kuivuus haitannut.

Purkuhommia. Taas.

Vahingosta viisastuu; keittiön paperitapettiin tuli pari repeämää levyjen saumakohtiin.
Olkkarissa kokeilimme vähän eri taktiikkaa.

Pari viime viikkoa onkin sitten edetty vauhdilla. Kun seiniin oli suunnilleen saatu levyt ja paperit, oli edessä parketin asennus. Ei mennnyt tämäkään ihan Strömsö-meiningillä. Tilasimme käsittelemätöntä mäntyparkettia. (Parla Mänty 3X) Parkettiliikkeestä matkaan annettiinkin valkolakattua, vaikka sitä ei enää edes valmisteta! Mistähän takavarastosta olivat kaivaneet? Noh, ei mitään, soitto parkettiliikkeeseen keskiviikkona, jo perjantaiaamuna tuli kotiinkuljetuksena oikea tavara perille ja samalla kyydillä lähti väärät pois.

Seuraava päänvaiva oli, mistä riittävästi painoja. Parketti liimattiin betoniin, ja tarttumisen takaamiseksi noin 75 cm välein piti olla 10-20 kilon paino päällä päivän. Anopilla on onneksi ämpäreitä.... Ei silti niin paljon, että koko lattian olisi kerralla tekaissut. Kolmessa osassa.

Ämpärijonojen seuraava kehitysaskel?

Käsittelemätön lattia hiottiin kerran heti asennuksen jälkeen ennen käsittelyä.

Siellä ne viattomasti odottavat, marraskuun synkkyyden kuvastajat.

Sieltä se lähtee. MUSTAA!

Lakkausta hämärähommina.

Marraskuun valo on hankala. Tummasta lattiasta ei meinaa saada millään hyvää kuvaa.
Tästä nyt saa jonkinnäköisen käsityksen syiden näkymisestä ja lopullisesta väristä. 

On muuten nopea kuivumaan tuo Pallmannin lakka. Neljä tuntia ja hiontakuiva, öljykin oli suht vauhdikasta. Viikonlopussa valmista. Sen jälkeen on myös maalattu seiniä, mutta jälleen marraskuun valo haittaa kuvitusta. Bosborinsininen näyttää kuvissa tummanvihreältä. Odotellaanpa aurinkoisempaa päivää ja tehdään uusi postaus siitä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tai sitten ei

Mahtavaa pääsiäissunnuntaita täältä meiltä! Aurinko paistaa komeasti ja elämä on ihanaa. Toista se oli perjantaina, josta tuli sananmukaisesti kärsimysperjantai, kun isäntä teki jalan telomisesta pääsiäisperinteen. Viime vuonna se olin minä kun otin osumaa, nyt isäntä. Tällä kertaa ei mennyt edes remontin piikkiin kun oli ihan "vain"  mukillinen liki kiehuvan kuumaa teetä, joka kaatui suoraan jalalle. Aika komeasti paloi jalkapöytä, sitä on nyt hoivattu. Plussapuoliakin on; kun ei sukkaa saatika kenkää saa jalkaan, on isännälläkin ollut pakko pysytellä sisätiloissa ja rauhallisemmissa hommissa, näinpä koulutyöt edistyvät nyt vauhdilla ja lisäksi olemme pohdiskelleet sisustuksen kiemuroita parinkin suunnitteluohjelman avulla.

Jo muutama vuosi sitten tutuksi on tullut SketchUp-niminen ohjelma, jolla voi 3D-mallintaa suunnilleen mitä vain. Kotikäytössä se on ilmainen ja toimii selaimen kautta. Koneelle asennettava ammattilaisten versio onkin sitten suorastaan tyyris, meidän hommiin luottaa ilmaisversio siis ihan hyvin... SketchUp on se "miesten versio", jolla saa miehen kuin miehen kiinnostumaan sisustussuunnittelusta. Meillä riittää onneksi myös sievien Pinterest-kuvien vilauttelu jonkinnäköisen mielipiteenilmaisun aikaansaamiseksi.

Pään raavintaa aiheuttaneet pystyt entisen olohuoneen ja kamarin välillä on nyt päätetty jättää, eli mitään palkkisysteemejä emme ala kehittelemään. Väliseinä on siis purettu jo aikaa sitten, mutta lopullinen suunnitelma vähän haki muotoaan, kun kyseessä on kuitenkin kantava rakenne. Halusimme avartaa tilaa, sillä olohuoneen puoli oli pieni ja pimeä nurkka entisessä muodossaan. "Seinä" näyttää siis nyt tältä, entisestä olohuoneesta, tämänhetkisestä ruokailutilasta kuvattuna:

Kun aamulla konkoilin pirttiin, oli vastassa virkeä mies, joka innokkaasti esitteli minulle eilisiltaisten suunnitelmiemme pohjalta luomaansa SketchUp-mallinnusta. Suunnitelmaan lisätään varmaan pintoja ja huonekaluja sitä mukaa, kun niiden suunnittelu on ajankohtaista. Huoneet ovat kuitenkin nyt mittakaavassa ja uunit yhtä lukuunottamatta paikallaan. Siis tässä überhieno tilanjakaja/hylly/tilataideteos, tuttavallisemmin hyllyhommeli:

Eli pystyt saavat kaverikseen muutaman palkin lisää ja vanhat pystytkin korvataan uudemmilla, jotta rakennelmasta saadaan siisti ja yhtenäinen. Kepeä tilanjakaja tuo valoisampaa vaikutelmaa ja säästää remontti-reiskan aivoja ja vaivoja, tai tämä on siis tavoite... Tuossa vielä toisesta suunnasta:

Toinen ohjelma, jolla voi 3D-mallintaa tilojaan, on -yllätys- IKEAn suunnitteluohjelma, jota kokeilin keittiön suunnitteluun. Tämän kanssa menee hermo. Jatkossa jätänkin 3D-piirtämisen isännälle ja näytän itse vaan niitä sieviä Pinterest kuvia. Ja IKEAn ohjelmallahan ei edes tarvinnut piirtää varsinaisesti mitään, sen kun valitsi kaappeja ja muita mielensä mukaan niin ilmestyivät näytölle. Mutta jos olen hyvä hukkaamaan tavaroita oikeassa elämässä, onnistun siinä myös virtuaalimaailmassa, kuten huomasin kun ihmettelin, mihin baarijakkarani hävisivät vaikka äsken ne valitsin. Etsin joka kaapin sisältä, kunnes aikani kuvaa pyöritettyäni löysin ne "pihalta". Lisäksi kuva pyörii jotenkin oudosti, harvoin saa näkymää siitä kulmasta kuin kaipaisi. Ja jos on tarkka väreistä ja struktuureista myös suunnitelmissaan, tässä niitä on rajallinen määrä, niinpä "taiteellinen vaikutelma" on vähintäänkin epätarkka ja sinne päin. Myös kaikenlainen luovuus on poissuljettua, kun esineet ja materiaalit valitaan valmiista listoista, joissa ei tietenkään ole kaikkea ja kaikissa väreissä. Epäilenkin, että ko. ohjelma on paholaisen ja markkinakoneiston yhteissuunnitelma saada ihmiset tilaamaan suunnitelmansa ammattilaisilta.

Yllä keittiömme tämänhetkisessä kurjassa kuosissaan. Alla suunnitelma, lähinnä nyt hahmotelmaa vihreiden seinien ja puupintojen yhteispelistä tummanharmaan laattalattian kanssa sekä kaappien mitoitusta tässä mietitty. Toiselle seinälle on lisäksi pakko kehitellä jokin penkin tapainen piilottamaan vesi- ja viemäriputket.

Kaapit tulevat luultavasti olemaan samantyyppiset koivupuiset kuin vanhempieni keittiössä on:

Naapurikylän puusepät tekevät hyvää työtä, sieltä siis kaapit ja työtasot, ei IKEAsta! :D Toivottavasti minulla on uusi keittiö ensi pääsiäiseen mennessä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Jos tulee suunnitelmia jo korvista, lopuksi kissakuva. Pojat ovat löytäneet lämpimän paikan päivän paistattamiseen. Piharakennuksen katolle pääsee kiipeämään takakautta, uusi ja mahtava keksintö näille maailman navoille:

Kissanpäiviä ja aurinkoista kevättä!

Lisäkivennäisiä ja pullantuoksua

Meidän yli-innokas remonttimies joutui tänään viskomaan jo kerran ulos nakattua hiekkaa takaisin sisälle. Isäntä oli niin tehokkaasti tyhjentänyt olohuonetta hiekasta, että tuleva lattia olisi laskenut jo vähän liikaakin. Meinasi kiire tulla paikkauspuuhissa, sillä isäni kävi traktorin ja kärryn kanssa hakemassa ulos viskotut hiekat ja betonit iltapäivällä pois. On muuten tuulisella säällä melko tympeää puuhaa lapioida hienoa hiekkaa etukuormaajaan, onneksi enimmät nousivat kauhalla sujuvasti ja vain vähän seinän vierustalta autettiin lapiolla. Takapihalle mahtuu Valmetti nippanappa ilman paripyöriä nyt, kun suurin osa pihlajista on kaadettu.

Isä se kävi eräänä iltapäivänä nämä kaatelemassa.

Sisällä hiekanpöly on nyt levinnyt tehokkaasti joka paikkaan parin päivän ajan, sillä olohuoneen ja keittiön välissä ei ole suljettavaa ovea ja jesarikin antaa periksi kun riittävän monta kertaa muovia joutuu raottamaan. Tänään tuo vähän nuhainen remonttimies avasi joskus menneisyydessä seinän sisään jätetyn oven olohuoneen ja makkarin väliltä. Näin olkkarin ja keittiön väliset muovit pysyvät toivottavasti tiiviimmin kiinni, kun kulku siitä loppuu. Joka paikassa on tomukerros, vaikka melkein joka päivä on imuroitu ja pölyjäkin pyyhitty noin 200% normaalia tehokkaammin... Kunnon siivousta en olekaan kehdannut suorittaa muualla kuin vessassa sitten joulun, pieni puolankalainen minussa tuumaa aina siivousta miettiessäni, että mitäpä se hyvejää.

Ajan myötä kaadetaan koko seinä, nyt on vain kulkuaukko osviitaksi tilan koosta.

Arkeologinen löytö, vanha tapetti. Melkoisen railakas vihreä tässä, taidamme itse suosia neutraalimpaa linjaa.

Meillä on useimmiten semmoinen työnjako, että isäntä huolehtii remontista ja minä remonttieväistä. Voipi olla, että eväissä on vähän ekstramineraaleja tällä haavaa, mutta siitä huolimatta on meidän keittiössä tälläkin viikolla leivottu piirakkaa ja kakkua. Sen verran emäntää minusta löytyy, että vierasvara pitää olla, ja viime aikoina sitä onkin tarvittu kun näitä apukäsiä tuppaa dimexit päällä ramppaamaan harva se päivä. Hyvä vaan, että on apuja! Ja eipähän tarvi niitä pullia ja kakkuja ite syödä niin paljon, leipoisin minä niitä vaikkei ketään kävisikään. Oikein heruttelevan omenapiirakan kuvan meinasin laskiaisen kunniaksi tähän lisätä, mutta tekniikka ei ole ystäväni ja niinpä jää kuva tällä kertaa välistä. Pitkiä pellavia ja iloista laskiaista!