Heippa pitkästä aikaa!

Heinäkuu hävisi ennen kuin huomasinkaan, ja meinasi elo-syyskuullekin käydä samoin. Silloin, kun en ole ollut töissä tai huvikseni metsässä, on joku muu järjestänyt ohjelmaa taas puolestani siihen malliin, että kotiin tullessa käperryimme kissojen kanssa omiin oloihimme sohvan nurkkaan lataamaan akkuja. Miehen kanssa kesäkuisen Kroatian reissun jälkeen yhtä aikaa vietetyt vapaapäivät voi laskea melkein yhden käden sormilla. Ne on käytetty tiiviisti opiskeluun, remonttiin ja luolamies-vietintyydytysretkiin. Blogihommiin ei ole siis jaksanut oikein panostaa, anteeksi siitä! Ei meillä kyllä paljon kesällä tapahtunutkaan, mistä olisi voinut kirjoittaa. Kiireet näkyvät myös remontin etenemisessä.

Jotain juttuja on keretty sentään tehdä, ja eräänä kauniina päivänä oli pihalle tupsahtanut kaivuri. Muilla pyörii lasten lelut jaloissa, meillä appiukon... :D Keväällä kaadetttujen pihlajien kannot sekä vanhat koivunkannot saivat kyytiä, kun isäntä reenasi kaivuutaitojaan. Vähän minua kyllä nurkkijuurien puolesta huoletti, mutta hyvin se selvisi.

Kohteena ei siis ole pyykkiteline, vaan tuo heinätureikko elikkäs vanha kanto tuossa kauhan edessä.

Niin, lähinnä meillä on kaivettu kuoppia pihalle. Viime viikonloppuna oli taas lauma pieniä työmiehiä kissojen kauhuna jykertämässä pihamaata ja kantelemassa Fuktisolia (juuh, sitä riittää...) sadevesikaivoja ja styrokseja. Ihan seinän vierestä ei kaivurilla uskaltanut kaivella, joten salaojitus sekä routaeristys syntyi hartiapankilla. Minulla oli tuo muonittajan rooli. Kaalia, kaalia ja kaalia. Siis kaalilaatikkoa ja kukkakaalisosekeittoa. Näin kepeisiin eväisiin on syytä lorauttaa reilusti kermaa, että ei energiavaje iske kylmässä syysilmassa puurtaessa... ;) Kahvitauoille toisenlaisia syysherkkuja, omenaneliöitä ja syntistä hybridileivonnaista: porkkanajuustokakkua.

Tuohon ilmestyi sitten salaojasoraa,
suodatinkangasta ja niitä levyjä.
Ja onneksi myös maata päälle.

Ei tarvi enää ihmetellä, mistä ne muurahaiset
sisällepakkautuivat viime talvena.
Kynnyslaatta kun nostettiin pois,
löytyi oikea pesäverkosto.

Vanhaa pihamaata kun kaivelee, sieltähän nousee aina vaikka mitä. Tällä kertaa löytyi ihan hopea-aarre. Tietääkös joku, mistä on tuommoisia lusikoita saanut, joissa on varteen kaiverrettu jousi ja viisi nuolta?

Tarkat leikkuutyöt on syytä jättää sille, jonka
kengänkoko vastaa täsmälleen
kaivonsuun halkaisijaa.

Kaivauksissa löytynyt mysteerilusikka.

Aiemmin mainituilla luolamies-vietintyydytysretkillä viittaan lähinnä marja- ja sienisaalistukseen. Se tuo metsästäjä-keräilijän ikiaikainen luonne nostaa jossain välissä päätään... Mies on muutaman metsästyskaverin kanssa ruokkinut kesän kyyhkysiä. Ruokintapaikalle asemoituun riistakameraan tallennuin minäkin, kun kävin vieressä puita mittailemassa. Melkoinen tipu! :D Kyyhkynrintaa onkin nyt pakkasessa pariin herkkupäivälliseen. Lisäksi on käyty keräilemässä vähän kaikkea suinkin syötävää, joskaan ei kyllä riittävän monta kertaa. Mustikkakausi kerkesi enimmäkseen mennä ohi, kun viikonloputkin oli niin täyteen ammuttuja ohjelman suhteen. Sieneen on sentään ehtinyt vähän paremmin ja puolukat alkavat vasta nyt olla meillä kypsiä.

Kummia mustikoita täällä Rokualla...

Työsuhde-etuja.
Löydetyt edut on syytä hyödyntää heti.

Siinäpä näitä, muutamia kuulumisia. Jos tässä taas saisi enemmänkin kirjoiteltua, kun syksyy saa ja rauhoittaa!