Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kasveja kasveja kasveja...

Hohoo! Ikkunalaudalla vihertää jo kovasti, vaikka kukkapenkin ja kasvimaan päällä onkin liki metri lunta. Osa voi erinomaisesti ja osa ei niin erinomaisesti... Jälkimmäisistä syytän kissoja. Ne kävivät istumassa kaikkien sipulinsukuisten viljelmieni päällä, mistä syystä valkosipulit rönöttävät epämääräisesti ja purjopurkissa on tassunjäljen muotoisia kuoppia. Itsepäs pistin viljelmät parhaiden pihanäkymien äärelle eteiseen... Pissimässä taimien päälle ei sentään (vissiinkään) ole käyty. Keittiön ikkunalla olleet eksoottisemmat tapaukset voivat paremmin. Avokado palkitsi monen viikon odottelun ja pukkasi lopulta punertavan piipan. Vähän myöhemmin myös toisesta avokadosta alkoi pilkottaa itu! Ensimmäinen avokado on tehnyt tällä viikolla ensimmäisiä lehtiään, mittaa on viitisentoista senttiä:


Aiemmin esittelemä inkiväärini sen sijaan on ollut koko ajan nopeakasvuista sorttia, ja siirsinkin sen jo pari viikkoa sitten isoon ruukkuun. Juuriston koosta päätellen ei yhtään liian aikaisin. Mikäli uskomme internettiä, saan kuitenkin odotella satoa ainakin pyhäinpäivään ellen jouluun asti. Sitä ennen yli metriseksi kasvava maanpäällinen osa toivottavasti pysyy hengissä minua riemastuttamassa. Pituutta pitemmällä versolla on 60-70 cm.


Idätin syystalven kotimaisista omenoista pikkutaimia. Kahdesta eri lajikkeesta otettuja siemeniä on tähän mennessä itänyt jo kymmenkunta, aivan kaikkia en ole kehdannut kunnon ruukkuihin edes siirtää kun tila ja ruukut loppuu. Ei mitään hajua, tuleeko näistä koskaan mitään ja elääkö ne edes ensi talven yli (osan kyllä olen onnistunut tappamaan jo nyt, köh köh) mutta onhan se ihan hauska katsoa, mitä niistä saa aikaan. Omenat, orvokit ja sipulit ovat eteisen viileämmässä ilmastossa. Lisäksi keittiön ikkunan valokylvyssä  kasvaa avokadon lisäksi mandariini, niistä taisi sittenkin itää kaksikin siementä. Tai sitten se toinen luikerompi itu on joku alieni. Mandariini on tanakka, mutta hidaskasvuinen tapaus, nämä omenat ovat hontelompia:


Orvokkeja kylvin leikkelelaatikkoon koko pussin siemenet. Nämä on kans sieltä kiitollisemmasta päästä kasvatettavia, ei haittaa, vaikka kissat käveli päältä. Onneksi toukokuussa on taimikirppis kylätalolla, voi osan viedä sinne. Johan tässä kukkapenkistäkin tila loppuu jos kaikista näistä kukkivaksi asti kasvin saa...


Sitten tämänkertaisen kokeilun pariin! Löysin Pinterestistä linkin erääseen amerikkalaisblogiin, jossa neuvottiin, kuinka kuivata yrttejä mikrossa. Kuulosti niin kahelilta mutta helpolta, että oli pakko kokeilla. Keittiön ikkunalla kasvaa myös minttu, josta napsin pikkuerän lehtiä kokeiluuni. Ja hyvinhän se sujui! Mikään ei palanut, ja kuten blogissa luvattiin, mikrokuivatuksessa värit säilyivät erinomaisesti. Alempana purkissa on kaupan tavaraa, etiketin yläpuolella näkyy kokeiluni tulosta.


Eli lautaselle pala talouspaperia, päälle yrttejä ja niiden päälle toinen pala talouspaperia. Kuivattaminen tapahtuu mikrossa täydellä teholla, mintulla ja muilla ohutlehtisillä yrteillä 10-15 sekunnin sykleissä ja paksumpilehtisillä, kuten rosmariinilla, jopa 20 sekunnin syklillä. Eli yrtit mikroon, mikro päälle, 15 sekunnin päästä keskeytä ja katso, ettei mikään käryä. Jatka näin, kunnes sinulla on kuivia yrttejä. Kosteus imeytyy etenkin alempaan paperikerrokseen, joten niitä voi olla pari paperia päällekkäin. Vaihdoin välillä paperin, kun se oli selvästi kostea ja lautanen myös. Lautanen kuumuu loppua kohti jonkin verran, varo polttamasta sormia! Näin saa kuivattua melko pieniäkin yrttieriä, jos vaikka juhlista jää pikkusatseja tuoreyrttejä yli tms.

Vielä loppuun seinän kuva. Vaakalaudoitus etenee, takaseinä on lähes valmis. Pääsiäiskokkoon suunnittelimme materiaalia seuraavalta seinänpätkältä... :D Isäntä jäi kesälomalle, jota jatkuu koko huhtikuun, ja vaikka kuinka kopistelin lopputyön pariin, oli ensimmäinen loma-ajatus että "Huhtikuussa voisi pitää seinäntekotalkoot, niin saisi sitten keittiön nopeammin mallilleen..." Äsken jumpatessa se tuolla mietti, kuinka ihana se keittiön laattalattia sitten valmiina on. Minusta olisi aika ihanaa nähdä se kasvatustieteen maisteri ennen kuin remontti-reiskalta loppuu opiskeluoikeus. (Aika ihana se laattalattiakin tulee olemaan, minähän ne laatat valitsen...)


4 kommenttia:

  1. Jaahas, mikrokuivausta vois joskus kokeilla. Toimisikohan tuo marjoilla. Ompuista saat vaikka mitä lajikkeita, kun aikanaan jalonnat ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä. Tarttuvat varmaan vaan talouspaperiin kiinni... Toimisikohan vaikka jos paperilautasella pistäisi ne mikroon. Puolittasin kyllä marjat, jotta kuivavat paremmin.

      Poista
  2. Inkivääriä kasvoi valtavina pehkoina Vietnamin tienposkissa. EN olisi edes älynnyt pehkoja inkivääriksi, mutta opas nosteli palan juurta haisteltavakseni ja maisteltavakseni. Sitten kun sinun inkiväärisi on samoissa mitoissa, tulen nostelemaan sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millaista optimismia tuo sanavalinta "sitten kun"! Näin puoli-puolankalaisena täytyy aina olla vähän pessimisti näiden kasvien hengissä selviämisen, saati kukoistuksen, kanssa... :D tuore inkiväärihän on ihanaa, olisi mahtavaa kyllä saada pala ihan omasta purkista haisteltavaksi ja maisteltavaksi!

      Poista

Kiitos lukemisesta! Kommentit ovat myös tervetulleita! :)