Remonttievästä

Vieläkin kuuluu kauhea jyryytys keittiöstä. Ei kovin nopeaa meinannut tapahtua tuo uuninjalustan pienentäminen, kun oli liian pienet vehkeet! Tänään oli isäntä näppäränä poikana kipaissut kaupasta oikein ison tykin ja johan alkoi homma sujua. Emäntä kävi sillä aikaa evakossa vastarannalla leipomassa makeita munkkeja. No menipäs nyt. Mutta tosiaan, oman keittiön ollessa vähän vajavainen (ruokapöytä olohuoneessa ja minihella) menin lainaamaan äitin siistiä keittiötä ja munkinpaistoon sinne. Kyllä niitä tulikin melkoinen kasa, ei ainakaan laihtumaan päästä.

Kirjoittelen tällä kertaa ihan muusta, kuin sorkkaraudan ja porakoneen heilutuksesta. Totesinkin jo eräässä aiemmassa tekstissä, että talkooväen houkuttelussa ovat hyvät eväät tärkeitä. Myös vakituisen väestön saa pidettyä remontin keskellä paremmalla tuulella, kun eväät ovat oikeanlaiset, siis herkulliset. Tässä on hyvä muistaa kaikkien makumieltymykset tasapuolisesti. Eilen tein sushia, joka on isännän herkkua. Itse en raakaa kalaa suuhuni mielelläni pistä, eikä se merileväkään nyt niin hyvältä maistu. Ensikertalaiselta ihan kohtuullinen suoritus, etenkin, kun en tosiaan itse niistä tykkää olleskaan ja on ravintolatuotteiden maistelu vertailuksi jäänyt aika vähäiseksi. Isäntä oli sitä mieltä, että kyllä näitä syö, vaan eivät vielä ihan ravintolatasolle yllä. :D

Sushit olivat aika epäkuvauksellisia, sen sijaan minulla on kasa ruokakuvia onnistuneista annoksista. Ruoanlaitto ja leivonta ovat mieluisia harrastuksiani, ja onneksi saan välillä myös jakaa tämän harrastuksen sekä teko- että tuhoamisvaiheessa ystävien ja sukulaisten kanssa. Arjen keskellä on mukava joskus päättää viikko pieneen juhlaan ja kattaa pöytä koreaksi. Lähipiirissä alkaa itse kullakin olla ruuhkavuodet käsillä ja ruokailtamat vaativat nykyisin jo enemmänkin kalenteriin tuijottelua onnistuakseen. Extempore-grillaus- ja mässyiltamia vietetään useimmiten miehen sisarusten kanssa. Serkun kanssa kokeilemme aina jotain uutta ja ravintolatasoon on pyrkimys (siihen pääsy on sitten ihan eri asia.) Vielä me siihen ravintolapäivään osallistutaan!

Vuohenjuustorisotto, sitruuna-rosmariini -broileria, vuohenjuustosiivuja ja paholaisenhilloa osana kolmen ruokalajin illallista serkun tykönä. Jälkkäri oli onneksi raikasta.

Valkosuklaakonvehteja teimme miehen siskon kanssa tammikuussa. Täytteenä kotitekoista lemoncurdia ja testierä salmiakinmakuista täytettä. Herkkua kumpikin. 

Lapsuuden mieluisia muistoja ovat tietenkin mummun paistamat muurikkalätyt. Niitä sai etenkin silloin, kun serkkupojat olivat mummulassa yökyläilemässä. Isovanhempani asuvat muutaman sadan metrin päässä vanhempieni luota ja lapsena olin lähes joka päivä mummulassa. Sekä kotona että mummulassa oli kolmelta ruoka, ja usein soitin mummulasta kotiin kysyäkseni, mitä ruokaa äiti teki. "Ai semmosta, no mummu teki kans just ruokaa, mää syön täällä. Heippa!" Kyllä minä äiti sinunkin kokkauksiasi arvostan, ainakin nykyisin. :D

Kotona ei hirveän tarkkoja oltu juhlien ruokaperinteissä. Vappuna saattoi olla simaa ja munkkeja, mutta varmimmin niitäkin sai, kun juoksi pellon poikki mummulaan. ;) Muut juhlapäivät ovat myös olleet vähän tämmöisiä "ehkä jotain, jos ehtii, useimmiten ei" -tyyppisiä ruokansa puolesta. Teinistä asti olenkin usein tehnyt itse herkut ruokavuoden juhliin. Toki syntymäpäivät ja valmistujaiset yms ovat eri asia kuin vappu tai pääsiäinen, niissä on tietenkin ollut pöytä koreana.

Tämänpäiväiset munkit. Keittiöhulluna tykkän itse kyllä ylläpitää ruokaperinteitä vuoden juhlapäivissä, ja sima on pullotettuna tällekin vuodelle.

Joulu on vähän poikkeus, sillä vanhempieni syntymäpäivä on jouluaattona. Kyllä, kummallakin. Jouluna oli siis aina täytekakkua. Juhannuksena myös, sillä minun synttärit sattuvat juhannuksen korville. Juhannusjuustua meillä ei sen sijaan keitetty. Sitä olen maistanut ensimmäistä kertaa muistaakseni vasta anoppilassa. Muita poikkeuksia on jouluperinteessä enemmänkin; isotäti eli ukkini sisko toi säännöllisesti lahjaksi bebeleivoksia. Ne leivottiin ja leivotaan nykyisinkin sukureseptillä. Perusohje koostuu muropohjasta, kreemistä ja pomadakuorrutteesta. Tarkka ohje on sukusalaisuus. Olemme viime vuosina äitini kanssa käyneet joulun alla isotädin opissa ja homma alkaa olla jokseenkin hanskassa. Joka vuosi meinaa pomadan väri ja koostumus olla kuitenkin kokeilu, jossa ensimmäiset bebet ovat aina vähän haaleita ja valahtaneita. Mutta ei se mitään, pilalle menneet saa syödä!

Joulun 2016 bebesatoa.

Vielä pari kuvaa hyvistä remonttieväistä, toisin sanoen hyvää arkiruokaa. Muuten, mitä ikinä teettekin, älkää ostako niitä kaupan valmiiksi marinoituja lihoja. Itse maustamalla saa oikeasti paljon parempaa ja vaihtelevampaa. Toki siihenkin maustamiseen saa riippuvuuden aikaiseksi, en uskalla edes laskea, montako maustepurkkia minulla on hyllyssä. Mutta tärkeintä on, että käytän niitä kaikkia säännöllisesti!

Palsteranakkakeittoa ja halloumia. Simppeliä, mutta ah niin hyvää!

Pita-leipä täytettynä mausteisilla possusuikaleilla, fetalla, turkinjogurtilla ja satunnaisella salaatilla.

Nauttikaa ruokakeväästä, ja riemukasta vappua!