Lupasin joskus aiemmin kirjoitella ovenvaihdosta. Kirjoitetaanpas nyt, kun ei kehtaa uudempia kuvia ruveta koneelle siirtelemään tätä varten. Meillähän siis ulko-ovi ja eteinen ovat elintasopatin puolella, ja ne tullaan ennen pitkää purkamaan pois. Tässä taannoin putkia yms odotellessa lahovainumies oli kuitenkin tutkiskellut ulko-oven alustaa, ja todennut että kynnyskiveykseltä valuu vesi käytännössä suoraan oven alta seinän sisään. Ruuvimeisseli meinasi tulla pihan puolelta läpi kun eteisestä tökkäsi, sillä välissä oli vain vähän lahoa puuta ja eristevilla. Tekemisen puute kun oli, lähti ovi paikoiltaan alta aikayksikön. Yritettiin ensin nettikirppiksiltä katsella käytettyä ovea, mutta ei budjettiin sopivaa löytynyt asiallisen hakumatkan päästä. Lähimpään rautakauppaan tiemme siis kävi, sillä siellä oli varastossa sopuhintainen uusi ulko-ovi. Aikas korutonhan tuo etuoveksi on, mutta vaihdetaan joskus takaoveksi, kunhan tässä saadaan ensin lisää kahisevaa sukan varteen ja tuo 80-luvun syöpäpatti räjäytettyä ja uusi tilalle.
Vanha ovi. Ei tämä itse ovikaan enää kovin fressin näköinen ollut. |
Uusi ovi. Kuinkahan kauan pysynee edes valkoista muistuttavana. |
Oven vaihdossa ja lahonneen alajuoksun korjauksessa ei muuta hankaluutta tullut vastaan, mutta polyuretaanivaahto se on kyllä värkkiä ainetta. Vaikka kuinka sievästi yritettiin annostella, oli sekä emännän että isännän ruiskaus karmin ja seinän väliin turhan krouvi. Sitä vaahtoa taitaa vieläkin olla eteisessä piiiikkasen ylimmäräisiä roiskeita siellä täällä ja saatiin sitä kulumaankin noin tuplamäärä ohjeistukseen verrattuna. Kissoissa ei sentään sitä vaahtoa ollut. Yleensä työntävät nokkansa tasan sinne, minne ei pitäisi. Esimerkiksi valupäivän jälkeen meillä oli kaksi melko harmaata mustaa kollipoikaa. Lahonnut alajuoksu korjattiin termokengällä ja termopalkilla, joiden päällä se ovi nyt kököttää uretaanilla liimattuna. Kallista pikaliimaa tämmöiset termokengät tässä vaiheessa, etten sanoisi.
Oviaukon kruusauksessa meni seinälevy melko karun näköiseksi, joten vaihdoimme pilalle menneen lastulevyn appiukon varastosta löytyneeseen halteksiin. Sen verran se pomppasi valkoisiksi maalatuista vierustovereistaan, että isäntä tapetoi kyseisen seinänpätkän myöskin appivanhempien varastosta kaivetulla jämätapetilla. Niin on mukavan värinen tapetti, että suorastaan harmittaa sen väliaikaisuus. Jäi sitä kyllä vielä, jotta jospa siitä jonnekkin saataisiin vielä pätkä. Pysyvästi kyseistä tapettia ei voi ainakaan ulkoseinään panna, sillä se ei ole paperitapetti ja muuten on tarkoitus pitää seinärakenne hengittävänä. Esteettisten muutosten lisäksi pitäisi vielä se alunperin puuttunut kynnyspelti panna paikoilleen. Tuonnehan tuo huoneen nurkkaan isäntä osoitti, kun pellin sijaintia ja asennusvaihetta kysäisin...
Surkea kuva, mutta jospa tästä nyt jotenkin näkisi, mikä kuvio (pihlajanlehtiä) tapetissa on. Väri ainakin erottuu! :D |
PPS. Lähestymme kovaa vauhtia 1500 näyttökertaa. Kun 2000 pamahtaa rikki, järjestetään arvontaa. Ei mitään hajua, mitä arvotaan. Mutta seuratkaa!
En ole tapettien ylin ystävä, mutta tuo väri on kertakaikkiaan pysäyttävä!
VastaaPoista