Lisäkivennäisiä ja pullantuoksua

Meidän yli-innokas remonttimies joutui tänään viskomaan jo kerran ulos nakattua hiekkaa takaisin sisälle. Isäntä oli niin tehokkaasti tyhjentänyt olohuonetta hiekasta, että tuleva lattia olisi laskenut jo vähän liikaakin. Meinasi kiire tulla paikkauspuuhissa, sillä isäni kävi traktorin ja kärryn kanssa hakemassa ulos viskotut hiekat ja betonit iltapäivällä pois. On muuten tuulisella säällä melko tympeää puuhaa lapioida hienoa hiekkaa etukuormaajaan, onneksi enimmät nousivat kauhalla sujuvasti ja vain vähän seinän vierustalta autettiin lapiolla. Takapihalle mahtuu Valmetti nippanappa ilman paripyöriä nyt, kun suurin osa pihlajista on kaadettu.

Isä se kävi eräänä iltapäivänä nämä kaatelemassa.

Sisällä hiekanpöly on nyt levinnyt tehokkaasti joka paikkaan parin päivän ajan, sillä olohuoneen ja keittiön välissä ei ole suljettavaa ovea ja jesarikin antaa periksi kun riittävän monta kertaa muovia joutuu raottamaan. Tänään tuo vähän nuhainen remonttimies avasi joskus menneisyydessä seinän sisään jätetyn oven olohuoneen ja makkarin väliltä. Näin olkkarin ja keittiön väliset muovit pysyvät toivottavasti tiiviimmin kiinni, kun kulku siitä loppuu. Joka paikassa on tomukerros, vaikka melkein joka päivä on imuroitu ja pölyjäkin pyyhitty noin 200% normaalia tehokkaammin... Kunnon siivousta en olekaan kehdannut suorittaa muualla kuin vessassa sitten joulun, pieni puolankalainen minussa tuumaa aina siivousta miettiessäni, että mitäpä se hyvejää.

Ajan myötä kaadetaan koko seinä, nyt on vain kulkuaukko osviitaksi tilan koosta.

Arkeologinen löytö, vanha tapetti. Melkoisen railakas vihreä tässä, taidamme itse suosia neutraalimpaa linjaa.

Meillä on useimmiten semmoinen työnjako, että isäntä huolehtii remontista ja minä remonttieväistä. Voipi olla, että eväissä on vähän ekstramineraaleja tällä haavaa, mutta siitä huolimatta on meidän keittiössä tälläkin viikolla leivottu piirakkaa ja kakkua. Sen verran emäntää minusta löytyy, että vierasvara pitää olla, ja viime aikoina sitä onkin tarvittu kun näitä apukäsiä tuppaa dimexit päällä ramppaamaan harva se päivä. Hyvä vaan, että on apuja! Ja eipähän tarvi niitä pullia ja kakkuja ite syödä niin paljon, leipoisin minä niitä vaikkei ketään kävisikään. Oikein heruttelevan omenapiirakan kuvan meinasin laskiaisen kunniaksi tähän lisätä, mutta tekniikka ei ole ystäväni ja niinpä jää kuva tällä kertaa välistä. Pitkiä pellavia ja iloista laskiaista!