Lähtötilanne

Rintamamiestalon osto ja sitä myöten muutto ensimmäiseen omaan kotiin antoivat sysäyksen jo tovin muhineelle ajatukselle omasta blogista. Esimerkkejähän ei puutu, äitini on kirjoitellut blogia vuodesta 2011 ja naapurissakin blogataan. Omalle blogilleni aihe valikoitui tällä hetkellä elämää kovin hallitsevasta remontista, joka ei taida ihan heti loppuakaan... Remontti-Reiskana ja atk-tukihenkilönä toimii mieheni, joka ei aivan penseästi suhtaudu blogiajatukseen itsekään.

Taloa etsiessä ostoslistalla oli sopivan ikäinen, remonttia kaipaava mutta täysin asuttavassa kunnossa oleva omakotitalo maalta, kotikylältämme tai lähistöltä. Plussaa, jos mahdollisesti hamassa tulevaisuudessa sikiävillä mukuloilla olisi pyöräilymatka mummolaan, muttei kummankaan anopin pihalle näy, eikä huuto kuulu. Huono asia meidän kannaltamme ei ollut myöskään täkäläisten maalaiskylien matala hintataso. Selasimme pitkän aikaa myytävänä -ilmoituksia lehdissä ja netin välityssivustoilla, mutta parhaiten toimi jälleen kerran vanha kunnon puskaradio. Kävimme katsomassa pienehköä vaaleankeltaista taloa pellon laidalla ja kohta pönötimmekin jo hermostuneina pankissa; "saahaankohan me sittenkään sitä aspia..."

Osahan epäilee aina innokkaiden remontoijien mielenterveyttä. "Samalla rahalla saisitte uuden", "Komia paikka, tuo tönö tuosta nurin ja uusi tilalle" jne jne. Mutta kun eihän se ole sama asia! Kymmenisen vuotta kerkesimme miehen vanhempien kanssa remontointia harjoitella ja jotain viehätystä siinä hissuksiin tekemisessä ja vaihtoehtojen maltillisessa puntaroinnissa on. Toki tämmöisessä 60 vuotta täyttäneessä talorouvassa tekemistä alkoi löytyä, jopa vähän enemmän kuin ensin ehkä ajattelimme. Mutta kuten appiukko sanoi, norsu syödään pala kerrallaan. Intoa olisi vaikka kuinka, onneksi aika ja kukkaron sisältö on rajattu, mikä ehkä toivottavasti karsii hätiköityjä päätöksiä.

Muutamia kuvia lähtötilanteesta. Kuvat on otettu ennen muuttoamme.

Vanhalla, 50-luvulla rakennetulla puolella oli joka huoneessa tummat mäntypaneelikatot. Lisäksi makuu- ja olohuoneen ikkunat ovat pohjoiseen päin, joten huoneet olivat pimeähköjä.

Joka huoneessa on uuni. Keittiössä on levinuuni ja lisäksi tämmöinen erikoinen lämmityskattila, joka on asennettu lisäosan rakentamisen aikoihin.

80-luvulla tehdystä elintasopatista löytyy välihuone, jossa on varaaja ja pimeä nurkka, joka kerää rojua ja pölyä... Kodinhoitotiloja ei ole.

Kylpyhuoneeseen ja saunaan käynti varaajakuvasta katsottuna oikealla. Saunassa paleli kesän lopulla varpaita, jokin siinä mättää.

Keittiön kaapit ovat jotakuinkin ok, kuvassa näkyy myös muovimattoa, joka peittää suunnilleen joka lattiaa pesutiloja lukuun ottamatta. Vanhalla puolella on alla lautalattia.

Blogia päivitellään sitä mukaan, kun remontti etenee. Kesän tullessa saatetaan kurkistella pihamaallekin, mikäli inspiraatio iskee!