Vuosi kuvina

Mainiota vuotta 2018! Viime vuosi oli aika haipakkaa, ja jotenkin tuntui, että loppuvuotta kohden ei enää meinanut energiaa riittää mihinkään ylimääräiseen. Niin kuin bloggailuun... Muutenkin minusta tuntuu, että pimeä syystalvi vie mehut, olen enemmän kevätihminen. Siispä kohti jatkuvaa päivää, mutta sitä ennen kuvakooste vuodesta 2017 ja etenkin remontin etenemisestä:

Tammikuu

Makkarista lähti lattia 23.1.

Helmikuu

Kun makkarissa alkoi olla fuktisolit paikallaan,
tempaisivat nuoret miehet eräänä iltana olohuoneesta lattian auki.

Maaliskuu

Ovikin ehdittiin maaliskuussa vaihtaa, tässä oviaukon "kengitystä" lahonneesta kohdasta.

Huhtikuu

Eka valu tehtiin huhtikuun 7. päivä Olkkari ja makuuhuone ensin.

Sitten alkoi keittiön räjäytys...

Ikkunassani on mies! Tosin ihan oma.
Purun kippaus ulkopuolella olevan traktorin kauhaan menossa.

Eteisen purkukaaos...

Tässä tuota betonilaatan purkua.
Joka huoneesta piti hiekan päälle valettu vanha betoni hakata pois.
Lohkeili kyllä suht helposti.

Toukokuu

16.5. Fuktisolit keittiössäkin, päällä suodatinkangas.
Raudoitus ja lattialämmitysputkisto puuttuu vielä.

21.5. pidetystä toisestakin valupäivästä selvitty ja
26. päivä oli kaapit sinne päin takaisin paikoillaan!

Kesäkuu

Kesäkuun alussa piti lähtiä ulkomaille kotitöllin hävityksen kauhistusta pakoon.

Takaisin tultua tuumattiin, että hyvät on maisemat kotikylän uimalammellakin.
Uida ei tarennut.

Oulun Puolivälikankaan vesitorni oli yleisölle auki 18.6.
Kävimme serkun kanssa tekemässä jalkatreenin.
Ilma oli loistava ja tornista näki pippurin kasvumaille asti.

Heinäkuu

Heinäkuun viidestä lauantaista tasan yhtenä olimme kumpikin kotona.
Siispä remontissa ei kummempia tapahtunut, piti välillä tienata ja keskittyä olennaiseen.
Siis tämän tontinrajalta avautuvan tilataideteoksen ihailuun.

Elokuu

Oli asuntomessut. Piti päästä. (Oli niin tärkiää, että pittää tähän pitemmästikin kirjoittaa... :D) Hienoja oli, tosin melko monessa talossa oli mielestäni pistetty rahaa ns. turhuuteen (kuten poreammeisiin pihalla, johon kaiki naapurit tuijottaa eli ei voi norppailla alasti kuitenkaan = turhauttavaa turhuutta) ja sitten oli tingitty esim. keittiömateriaalien laadusta. Tai noh, eihän kaikki tietenkään käytä keittiötään yhtä paljon kuin minä, mutta on se silti typeryyttä panna hienoon uuteen taloon materiaaleja, jotka ei normaalissa käytössä etenkään lapsiperheissä kestä muutamaa vuottakaan. Ja lapsiperheille niistä monet talot oli juurikin tehty.

Useimmissa taloissa oli myös ainakin vielä hyvin tylsä sisustus, sillä kaikki oli uutta ja joka talo lähes identtinen sisustusratkaisuiltaan edellisen kanssa muutamia piristäviä poikkeuksia lukuun ottamatta. Lieneekö syynä ollut juurikin kolme-nelikymppisten pariskuntien (+heidän lastensa) suuri osuus rakennuttajissa, että mikrosementtiä ja mustavalkoisuutta muutamilla puupinnoilla lisättynä riitti kyllästymiseen asti. Tämä Wave oli kohtuullisen tyylikäs versio ko. väriteemasta, siinä oli lisänä muutamia rouheampia yksityiskohtia.

Kotiin piti raahata yksi vanhojen kasvitaulujen uusintapainos, koska meidän tuvan olemattomille seinille ei vielä ole ollenkaan riittävästi varattu minun ja äidin taidetta, ostettuja taidejulisteita taikka ulkomaan tuliaisia....

Näitä mahtavan värisiä iltoja viime vuonna riitti!
Ja meillä on tätä lääniä ympärillä, niin näkyy auringonlaskut komiasti. :)

Valdemari siellä miettii salaojakuopan pohjalla,
että pääsisköhän tuosta ikkunasta sisälle, vai jääkö hyppy kesken...

Syyskuu

24.9. Vähän erilaiset hääpäiväpuuhastelut.

Viikonloppuvapaa! Yhtä aikaa! Ei akuuttia remonttikiirettä! Mitäh?! Edellisviikonlopun vahinko takasin ja parisuhdeaikaa. Mies järkyttyi, kun lähi-kansallispuistossamme oli muitakin polulla liikkujia. Hurautimme autolla Rokuanhoville parkkiin, mistä lähdimme kiertämään luontopolkua. Rokuan sydän -polku on koko pituudeltaan n. 8 km, mutta oikaisimme parin kilometrin verran. Lähdimme retkellemme vähän puolivillaisesti ja Syvyydenkaivolta ylös päästyä olisi vesipullolle ollut jo tarvetta. Kaivolta jatkoimme vielä tovin harjuja pitkin, mutta kurvasimme leirikeskukselta takaisin Hovin pihaa kohti. Nälkäkin alkoi olla, niin päätimme testata hotellin keittiötä. Vastaanottotiskin takaa sekä hellan äärestä löytyi tuttuja naamoja. Burgeriannoksella oli sen verran kokoa, että onneksi kotiin oli alamäki.

Suomen suurimman supan pohjalla.

Remontti-Reiska vanhalla paloaukealla.
Melko dystopinen maisema tuommoinen nummettunut paloaukea.

Kiitos, nam.

Lokakuu

Joutsenet tekivät lähtöä 5.10.
Kylän pelloilla oli suuria parvia joutsenia ja kurkia lähes koko lokakuun.

Villahommia! Kissat oli välillä niin villapölyssä,
että taisivat saada jo jonkin myrkytyksen palonestoaineista.

Pystyjen korjausta.

Villat seinässä!

Eräänä lokakuun päivänä teimme äitin kanssa kuvausretken Puolangalle. Mukaan lähti paikallisopas, jolla oli omat maisemareittinsä. Pilvisenä alkanut päivä vaihtui kirkkaaseen auringonpaisteeseen, joka kimalteli pitkin vaaranrinteitä pakkaspäivän kuurassa. Lenkkimme venähti vähän, löytyi niin paljon mukavaa kuvailtavaa ja niinpä saavuimme takaisin lähtöpaikalle vasta illan jo hämärtäessä. Lisää kuvia ja paremman reittikuvauksen löydät äitin blogista tästä ja oppaamme reissukuvat ja muuta hienoa löytyy täältä.

Marraskuu

Seinän purkua olkkarin puolelta ja puruimuri ahkerassa käytössä.
Jotta olisi lämmin, pitää näköjään ensin olla vähän kylmä...

Joulukuu

Joulukuu(n viikonloput) on pimeän syystalven pelastus! Serkun perheen kanssa pidimme pitkästä aikaa kokkaus(syönti...)viikonlopun. Teemailtamme oli venäläinen, ruokalistalla oli blinejä, borssikeittoa ja Vanhan rouvan ihanaa Sharlotka-kakkua. Blinit olivat ihan uusi tuttavuus, mutta hyviähän niistä tuli! Miesväki oli sitä mieltä, että täydellinen naposteltava pitkiin vodkanjuonti-iltoihin... Borssikeittoni on kasvisversio, ja sitä tulee tehtyä etenkin syystalvesta kun kaali ja juurekset ovat sesongissa. Vanhan rouvan kakkuohjetta muokkasin sen verran, että omenahillokkeen sijaan pistin kotitekoista omenahilloa ja ihan kaupan omenasosettta 50-50 sekaisin ja lisäksi kotimaista omenaa tuoreina kuutioina. Kakusta tuli mahtavan kuohkea, miedosti makea ja tavanomaista juustokakkua huomattavasti raikkaampi ja maukkaampi. Siis loistava. Kiitän ohjeesta!

Joulukorttisatoa täys-tontun askartelupajasta.
Osa on hienoja ja osa... noh, jos olisin jaksanut, oisin tehnyt uudet tilalle.

Vähän blingblingiä ramontin keskelle!

Kissat on aina mukana, kun jotain tapahtuu ja lukevat sujuvasti tieteellistä tekstiä.
Ne varmaan valmistuu maisteriksikin ennen kuin mies saa kandin paperit ulos.
Niillä on myös täysi lvi- ja sähköasentajan pätevyys.

Minun työmaa näytti vuoden lopussa tältä.
Puolangalle tupsahti vähän lunta. Alamailla kävi onneksi välillä suojasää.

Tammikuu 2018

Uusi vuosi on lähtenyt mukavissa merkeissä liikenteeseen. Remonttirahastoa on pystytty kartuttamaan autoremonteista huolimatta, auringonpaistettakin on välillä nähty ja kissoja myrkyttävät villat on saatu siivottua piiloon. Ensi viikonloppuna kokkaillaan taas, tällä kertaa japanilaista. Lupaan kuvia, jos ei polteta joululahjaksi saamallani toholla vahingossa kaikkea! :D Ihmisellä pitää olla harrastuksia, ja vissiin lisää kaappitilaa keittiöön jotta harrastusvälineet mahtuu...

Ei meillä ole miesten ja naisten töitä, mutta...

Lokakuiset terveiset!

Koskapa ulkona alkaa olla aika ajoin melko kylmää ja märkää (ja eps-levyjä on pitänyt odotella) on remontti siirtynyt taas sisätilapainotteiseksi. Remontti-reiskalla alkoi seinien avaus hippuiluttaa, ja niinhän sitä piti käydä naapurista lainaamassa puruimuri. Paljon kiitoksia! Näin on entisen kammarin puolelta saatu purut suht siististi ulos talosta. Ennen imurointiosiota lähtivät vaihtelevaa materiaalia olleet pintalevykerrokset pois. Seinäpintoja oli välillä uusittu, joten tapettejakin oli monen värisiä kahdessa levykerroksessa. Niiden alla oli vielä laudoitus, joka säästetään parhaan mukaan takaisin laitettavaksi, sekä pahvi ja sitten purut. Paaaaljon kerroksia, tämähän on kuin sipulia kuorisi.

Hivenen synkeä kombo tämä 80-luvun ikkuna ja paljas lauta.

Osa puruista on ikkunoiden kohdalta korvattu lasivillalla samalla, kun on korjattu ikkunoiden alla olevia alajuoksuja. Nämä luultavasti 80-luvulla vaihdetut alajuoksut ovat iloiseksi yllätykseksi kunnossa, mutta vielä siinä pari kohtaa oli meillekin asti jäänyt korjattavaksi...

Kamarin puolelta löytyi myös aikanaan seinän sisään jäänyt ulkoikkuna, toisella puolen on sauna. Tämä osio oli hyvinkin sen näköinen, että lisäosa on aikanaan ehkä tehty vähän helpoimman kautta, ei niinkään rakenteiden kestävyyttä ja terveyttä ajatellen. Uuden ja vanhan puolen väliin oli jätetty lahoa seinänpätkää, jota korjataan vielä toiseltakin puolelta, kunhan päästään sinne asti. Kuvassa on laiskana nojaileva uusi palkinpätkä hämäystarkoituksessa.

Imuroidut purut korvasimme ekovillalla. Sen päälle tulee vielä ilmansulkupaperi, joka pysäyttää pahimmat vinkat, mutta antaa kuitenkin rakenteiden hengittää. Tämä vaihe etenee sykäyksittäin isännän työvuorolistan mukaan. Viimeisimmän tiedon mukaan työvuorot näyttivät siltä, että asumme taas keskellä pahinta sekasortoa hetken aikaa...

Ekovilla tuntuu purujen jälkeen suorastaan siistiltä ja näppärältä eristeeltä.

Työnjako on ollut (taas) semmoinen, että isäntä pitää seiniä pystyssä ja minä huolehdin, että talon asukkaat pysyvät ruuassa. Viikonloppuna oli järven toisella puolen Kiviharjussa omenoiden mehustustalkoot. Äitin paratiisiomenapuusta poimittiin sukulaisten kanssa ainakin yksi kymmenen sankkoa pikkuomppuja ja puristettiin niistä kymmeniä litroja mehua isompien ja makeampien lajikkeiden kanssa sekaisin. Tuli muuten hyvää! Pikkuomenat eivät tosin näyttäneet vähenevän yhtään, jää tilhille tänäkin vuonna reippaasti evästä.

Kotimaisten kasvisten sesonki on melko huipussaan, löysinpä kotimaisen kurpitsankin lähikaupasta. Siis semmoisen Mummo Ankka -kurpitsan. Siitähän piti tehdä lyhty!

Sisukset raaputtelin tukevalla lusikalla ulos. Yllättävän ontto tuommoinen pieni iso kurpitsa. Siemenet otin erilleen, ne voi paahtaa ja käyttää vaikka leivonnassa tai ripotella salaattiin, keittoon, mitä nyt vain. Varsinaisesti syötävästä osasta tein sosekeittoa. Lämmittävään kurpitsakeittooni tulee:

1 (kotimaisen) kurpitsan sisukset

2 pientä tai 1 iso sipuli

valkosipulin kynsiä (itse käytin 4 pienen pientä ja äkäistä naapurikylän kasvattia)

n. 7 dl vettä

kasvisfondia vesimäärän mukaan/1 fondinappi

n. 1 dl kermaa

1 tl jauhettua inkivääriä

1/2 tl kanelia

1 tl hunajaa

(1/3 tl juustokuminaa)

suoolaa ja pippuria

Sipulit, valkosipulit ja kurpitsa pilkotaan ja kuulotetaan öljyssä. Ei haittaa, vaikka vähän ruskistuisikin. Päälle kaadetaan vettä niin, että peittyvät ja lisätään fondia tms vesimäärän mukaisesti, 7 desiin käytin yhden "fondinapin". Keitetään kurpitsat kypsäksi.

Ylimääräinen neste siivilöidään talteen, kasvismössö soseutetaan blenderissä tai sauvasekoittimella. Jos meinaa olla paksua, lisää osa kermasta soseuttamisen yhteydessä. Jos käytit blenderiä, kaada sose takaisin kattilaan.

Lisätään kerma soseeseen ja ohennetaan tarvittaessa keittoliemellä, kunnes saavutetaan haluttu paksuus. Sitten maustetaan maun mukaan. Laitoin itse vähän hunajaa, koska kurpitsani oli ehkä hitusen puiseva tai ainakin vähemmän makea kuin myskikurpitsat, joita yleensä kokkailen.

Tästä tuli semmoiset 3-4 annosta keittoa, oikein nälkäiselle työmiehelle kaksi annosta. Päälle voi pyöräyttää creme fraichesta raidan ja ripotella pannulla paahdettuja ja vahvasti juustokuminalla, paprikalla, jauhetulla korianterilla, suolalla ja chili-ripauksella maustettuja kikherneitä. Vaihtoehtoisesti hyviä sattumia tuo myös vastaavasti maustettu ja paahdettu hirvenjauheliha, nyt kun kausikin on alkanut. Lähiruokaa!

Lopuksi vielä Pikin iltajooga (pidä huoli, että saat samalla massuhierontaa kun joogaat, kuuluu olennaisesti harjoitukseen):

Venytä oooooikeaaaa tassua...

...ja sitten vaaaasenta!

Heippa pitkästä aikaa!

Heinäkuu hävisi ennen kuin huomasinkaan, ja meinasi elo-syyskuullekin käydä samoin. Silloin, kun en ole ollut töissä tai huvikseni metsässä, on joku muu järjestänyt ohjelmaa taas puolestani siihen malliin, että kotiin tullessa käperryimme kissojen kanssa omiin oloihimme sohvan nurkkaan lataamaan akkuja. Miehen kanssa kesäkuisen Kroatian reissun jälkeen yhtä aikaa vietetyt vapaapäivät voi laskea melkein yhden käden sormilla. Ne on käytetty tiiviisti opiskeluun, remonttiin ja luolamies-vietintyydytysretkiin. Blogihommiin ei ole siis jaksanut oikein panostaa, anteeksi siitä! Ei meillä kyllä paljon kesällä tapahtunutkaan, mistä olisi voinut kirjoittaa. Kiireet näkyvät myös remontin etenemisessä.

Jotain juttuja on keretty sentään tehdä, ja eräänä kauniina päivänä oli pihalle tupsahtanut kaivuri. Muilla pyörii lasten lelut jaloissa, meillä appiukon... :D Keväällä kaadetttujen pihlajien kannot sekä vanhat koivunkannot saivat kyytiä, kun isäntä reenasi kaivuutaitojaan. Vähän minua kyllä nurkkijuurien puolesta huoletti, mutta hyvin se selvisi.

Kohteena ei siis ole pyykkiteline, vaan tuo heinätureikko elikkäs vanha kanto tuossa kauhan edessä.

Niin, lähinnä meillä on kaivettu kuoppia pihalle. Viime viikonloppuna oli taas lauma pieniä työmiehiä kissojen kauhuna jykertämässä pihamaata ja kantelemassa Fuktisolia (juuh, sitä riittää...) sadevesikaivoja ja styrokseja. Ihan seinän vierestä ei kaivurilla uskaltanut kaivella, joten salaojitus sekä routaeristys syntyi hartiapankilla. Minulla oli tuo muonittajan rooli. Kaalia, kaalia ja kaalia. Siis kaalilaatikkoa ja kukkakaalisosekeittoa. Näin kepeisiin eväisiin on syytä lorauttaa reilusti kermaa, että ei energiavaje iske kylmässä syysilmassa puurtaessa... ;) Kahvitauoille toisenlaisia syysherkkuja, omenaneliöitä ja syntistä hybridileivonnaista: porkkanajuustokakkua.

Tuohon ilmestyi sitten salaojasoraa,
suodatinkangasta ja niitä levyjä.
Ja onneksi myös maata päälle.

Ei tarvi enää ihmetellä, mistä ne muurahaiset
sisällepakkautuivat viime talvena.
Kynnyslaatta kun nostettiin pois,
löytyi oikea pesäverkosto.

Vanhaa pihamaata kun kaivelee, sieltähän nousee aina vaikka mitä. Tällä kertaa löytyi ihan hopea-aarre. Tietääkös joku, mistä on tuommoisia lusikoita saanut, joissa on varteen kaiverrettu jousi ja viisi nuolta?

Tarkat leikkuutyöt on syytä jättää sille, jonka
kengänkoko vastaa täsmälleen
kaivonsuun halkaisijaa.

Kaivauksissa löytynyt mysteerilusikka.

Aiemmin mainituilla luolamies-vietintyydytysretkillä viittaan lähinnä marja- ja sienisaalistukseen. Se tuo metsästäjä-keräilijän ikiaikainen luonne nostaa jossain välissä päätään... Mies on muutaman metsästyskaverin kanssa ruokkinut kesän kyyhkysiä. Ruokintapaikalle asemoituun riistakameraan tallennuin minäkin, kun kävin vieressä puita mittailemassa. Melkoinen tipu! :D Kyyhkynrintaa onkin nyt pakkasessa pariin herkkupäivälliseen. Lisäksi on käyty keräilemässä vähän kaikkea suinkin syötävää, joskaan ei kyllä riittävän monta kertaa. Mustikkakausi kerkesi enimmäkseen mennä ohi, kun viikonloputkin oli niin täyteen ammuttuja ohjelman suhteen. Sieneen on sentään ehtinyt vähän paremmin ja puolukat alkavat vasta nyt olla meillä kypsiä.

Kummia mustikoita täällä Rokualla...

Työsuhde-etuja.
Löydetyt edut on syytä hyödyntää heti.

Siinäpä näitä, muutamia kuulumisia. Jos tässä taas saisi enemmänkin kirjoiteltua, kun syksyy saa ja rauhoittaa!