Vuosi kuvina

Mainiota vuotta 2018! Viime vuosi oli aika haipakkaa, ja jotenkin tuntui, että loppuvuotta kohden ei enää meinanut energiaa riittää mihinkään ylimääräiseen. Niin kuin bloggailuun... Muutenkin minusta tuntuu, että pimeä syystalvi vie mehut, olen enemmän kevätihminen. Siispä kohti jatkuvaa päivää, mutta sitä ennen kuvakooste vuodesta 2017 ja etenkin remontin etenemisestä:

Tammikuu

Makkarista lähti lattia 23.1.

Helmikuu

Kun makkarissa alkoi olla fuktisolit paikallaan,
tempaisivat nuoret miehet eräänä iltana olohuoneesta lattian auki.

Maaliskuu

Ovikin ehdittiin maaliskuussa vaihtaa, tässä oviaukon "kengitystä" lahonneesta kohdasta.

Huhtikuu

Eka valu tehtiin huhtikuun 7. päivä Olkkari ja makuuhuone ensin.

Sitten alkoi keittiön räjäytys...

Ikkunassani on mies! Tosin ihan oma.
Purun kippaus ulkopuolella olevan traktorin kauhaan menossa.

Eteisen purkukaaos...

Tässä tuota betonilaatan purkua.
Joka huoneesta piti hiekan päälle valettu vanha betoni hakata pois.
Lohkeili kyllä suht helposti.

Toukokuu

16.5. Fuktisolit keittiössäkin, päällä suodatinkangas.
Raudoitus ja lattialämmitysputkisto puuttuu vielä.

21.5. pidetystä toisestakin valupäivästä selvitty ja
26. päivä oli kaapit sinne päin takaisin paikoillaan!

Kesäkuu

Kesäkuun alussa piti lähtiä ulkomaille kotitöllin hävityksen kauhistusta pakoon.

Takaisin tultua tuumattiin, että hyvät on maisemat kotikylän uimalammellakin.
Uida ei tarennut.

Oulun Puolivälikankaan vesitorni oli yleisölle auki 18.6.
Kävimme serkun kanssa tekemässä jalkatreenin.
Ilma oli loistava ja tornista näki pippurin kasvumaille asti.

Heinäkuu

Heinäkuun viidestä lauantaista tasan yhtenä olimme kumpikin kotona.
Siispä remontissa ei kummempia tapahtunut, piti välillä tienata ja keskittyä olennaiseen.
Siis tämän tontinrajalta avautuvan tilataideteoksen ihailuun.

Elokuu

Oli asuntomessut. Piti päästä. (Oli niin tärkiää, että pittää tähän pitemmästikin kirjoittaa... :D) Hienoja oli, tosin melko monessa talossa oli mielestäni pistetty rahaa ns. turhuuteen (kuten poreammeisiin pihalla, johon kaiki naapurit tuijottaa eli ei voi norppailla alasti kuitenkaan = turhauttavaa turhuutta) ja sitten oli tingitty esim. keittiömateriaalien laadusta. Tai noh, eihän kaikki tietenkään käytä keittiötään yhtä paljon kuin minä, mutta on se silti typeryyttä panna hienoon uuteen taloon materiaaleja, jotka ei normaalissa käytössä etenkään lapsiperheissä kestä muutamaa vuottakaan. Ja lapsiperheille niistä monet talot oli juurikin tehty.

Useimmissa taloissa oli myös ainakin vielä hyvin tylsä sisustus, sillä kaikki oli uutta ja joka talo lähes identtinen sisustusratkaisuiltaan edellisen kanssa muutamia piristäviä poikkeuksia lukuun ottamatta. Lieneekö syynä ollut juurikin kolme-nelikymppisten pariskuntien (+heidän lastensa) suuri osuus rakennuttajissa, että mikrosementtiä ja mustavalkoisuutta muutamilla puupinnoilla lisättynä riitti kyllästymiseen asti. Tämä Wave oli kohtuullisen tyylikäs versio ko. väriteemasta, siinä oli lisänä muutamia rouheampia yksityiskohtia.

Kotiin piti raahata yksi vanhojen kasvitaulujen uusintapainos, koska meidän tuvan olemattomille seinille ei vielä ole ollenkaan riittävästi varattu minun ja äidin taidetta, ostettuja taidejulisteita taikka ulkomaan tuliaisia....

Näitä mahtavan värisiä iltoja viime vuonna riitti!
Ja meillä on tätä lääniä ympärillä, niin näkyy auringonlaskut komiasti. :)

Valdemari siellä miettii salaojakuopan pohjalla,
että pääsisköhän tuosta ikkunasta sisälle, vai jääkö hyppy kesken...

Syyskuu

24.9. Vähän erilaiset hääpäiväpuuhastelut.

Viikonloppuvapaa! Yhtä aikaa! Ei akuuttia remonttikiirettä! Mitäh?! Edellisviikonlopun vahinko takasin ja parisuhdeaikaa. Mies järkyttyi, kun lähi-kansallispuistossamme oli muitakin polulla liikkujia. Hurautimme autolla Rokuanhoville parkkiin, mistä lähdimme kiertämään luontopolkua. Rokuan sydän -polku on koko pituudeltaan n. 8 km, mutta oikaisimme parin kilometrin verran. Lähdimme retkellemme vähän puolivillaisesti ja Syvyydenkaivolta ylös päästyä olisi vesipullolle ollut jo tarvetta. Kaivolta jatkoimme vielä tovin harjuja pitkin, mutta kurvasimme leirikeskukselta takaisin Hovin pihaa kohti. Nälkäkin alkoi olla, niin päätimme testata hotellin keittiötä. Vastaanottotiskin takaa sekä hellan äärestä löytyi tuttuja naamoja. Burgeriannoksella oli sen verran kokoa, että onneksi kotiin oli alamäki.

Suomen suurimman supan pohjalla.

Remontti-Reiska vanhalla paloaukealla.
Melko dystopinen maisema tuommoinen nummettunut paloaukea.

Kiitos, nam.

Lokakuu

Joutsenet tekivät lähtöä 5.10.
Kylän pelloilla oli suuria parvia joutsenia ja kurkia lähes koko lokakuun.

Villahommia! Kissat oli välillä niin villapölyssä,
että taisivat saada jo jonkin myrkytyksen palonestoaineista.

Pystyjen korjausta.

Villat seinässä!

Eräänä lokakuun päivänä teimme äitin kanssa kuvausretken Puolangalle. Mukaan lähti paikallisopas, jolla oli omat maisemareittinsä. Pilvisenä alkanut päivä vaihtui kirkkaaseen auringonpaisteeseen, joka kimalteli pitkin vaaranrinteitä pakkaspäivän kuurassa. Lenkkimme venähti vähän, löytyi niin paljon mukavaa kuvailtavaa ja niinpä saavuimme takaisin lähtöpaikalle vasta illan jo hämärtäessä. Lisää kuvia ja paremman reittikuvauksen löydät äitin blogista tästä ja oppaamme reissukuvat ja muuta hienoa löytyy täältä.

Marraskuu

Seinän purkua olkkarin puolelta ja puruimuri ahkerassa käytössä.
Jotta olisi lämmin, pitää näköjään ensin olla vähän kylmä...

Joulukuu

Joulukuu(n viikonloput) on pimeän syystalven pelastus! Serkun perheen kanssa pidimme pitkästä aikaa kokkaus(syönti...)viikonlopun. Teemailtamme oli venäläinen, ruokalistalla oli blinejä, borssikeittoa ja Vanhan rouvan ihanaa Sharlotka-kakkua. Blinit olivat ihan uusi tuttavuus, mutta hyviähän niistä tuli! Miesväki oli sitä mieltä, että täydellinen naposteltava pitkiin vodkanjuonti-iltoihin... Borssikeittoni on kasvisversio, ja sitä tulee tehtyä etenkin syystalvesta kun kaali ja juurekset ovat sesongissa. Vanhan rouvan kakkuohjetta muokkasin sen verran, että omenahillokkeen sijaan pistin kotitekoista omenahilloa ja ihan kaupan omenasosettta 50-50 sekaisin ja lisäksi kotimaista omenaa tuoreina kuutioina. Kakusta tuli mahtavan kuohkea, miedosti makea ja tavanomaista juustokakkua huomattavasti raikkaampi ja maukkaampi. Siis loistava. Kiitän ohjeesta!

Joulukorttisatoa täys-tontun askartelupajasta.
Osa on hienoja ja osa... noh, jos olisin jaksanut, oisin tehnyt uudet tilalle.

Vähän blingblingiä ramontin keskelle!

Kissat on aina mukana, kun jotain tapahtuu ja lukevat sujuvasti tieteellistä tekstiä.
Ne varmaan valmistuu maisteriksikin ennen kuin mies saa kandin paperit ulos.
Niillä on myös täysi lvi- ja sähköasentajan pätevyys.

Minun työmaa näytti vuoden lopussa tältä.
Puolangalle tupsahti vähän lunta. Alamailla kävi onneksi välillä suojasää.

Tammikuu 2018

Uusi vuosi on lähtenyt mukavissa merkeissä liikenteeseen. Remonttirahastoa on pystytty kartuttamaan autoremonteista huolimatta, auringonpaistettakin on välillä nähty ja kissoja myrkyttävät villat on saatu siivottua piiloon. Ensi viikonloppuna kokkaillaan taas, tällä kertaa japanilaista. Lupaan kuvia, jos ei polteta joululahjaksi saamallani toholla vahingossa kaikkea! :D Ihmisellä pitää olla harrastuksia, ja vissiin lisää kaappitilaa keittiöön jotta harrastusvälineet mahtuu...