Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Mateleva maaliskuu

Hohhoijaa. Eipä oikein remontti etene eikä muutakaan tapahdu. Remppahommissa seuraava askel olisi lattialämmitysputkiston asennus ja valuhommat. Ne on tarkoitus tehdä itse, mutta kuten viimeksi mainitsin, totesimme kuitenkin tarvitsevamme vähän suunnitteluapua ja tarvikelistan. Myös koeponnistus eli eräänlainen putkiston rasitustesti tulisi asennuksen jälkeen tehdä ja siinä tarvitaan ammattimies. Isäntä on parista paikkaa kysellyt tarjouksia tarvikkeista ja ammattiavusta, mutta ei ole vastauksia kuulunut! Ihmettelen tässä, että noinkohan ne osaavat meillä päin sähköpostia ja yhteydenottokaavakkeita lukea ollenkaan. Yhden firman kanssa ollaan jo vähän enempikin oltu juttusilla, mutta sieltä tuli tarjous vain osasta tarvikkeita, ei kuulema kaikkia saaneet samasta paikkaa. Nyt on vallinnut syvä hiljaisuus kun isäntä kyseli hintoja lopuille materiaaleille sekä työlle. Minulla on semmoinen kiltti mies, pelkää jo, että hän oli liian vaativa asiakas ja pelästytti poloiset putkimiehet. :D

Hirveän vaikeaa tämä remontointi, tai siis nämä odotteluvaiheet. Minulla on nimittäin ihan kauhea sisustusvimma. Netti ja kirpparit olisivat pullollaan kaikkia rintamiestaloon sopivia huonekaluihanuuksia, vaikka meinaa entisiäkin olla liikaa... Ikealaiset roviolle ja kokopuuta tilalle mahtaa olla motto muutamat seuraavat vuodet. Keittiössä puuhatessa käy joka kerta mielessä, kuinka mukavaa olisi saada itselle sopiviksi suunnitellut kaapit, nyt on joka kerta kakkuvuoat ynnä muut hukassa, kun tuo nurkkakaappi nielaisee ne syövereihinsä. Eli kaikenlaisia parannuskohteita löytyy, ainakin jos minulta kysytään. Onneksi voipi aina välillä hipasta kyläilemään sukulaisten tykö. Kummitytön kävelyharjoituksia seuratessa unohtaa hetkeksi remonttihaaveiden ja huonon työtilanteen heikon yhteensopivuuden ja pääsee irti siitä sisustusvimmasta. Etenkin, kun katsoo vierestä samaisen tytöntyllerön sormiruokailua. Mielessä on myös sohvani kunto sen kerran jäljiltä, kun 3 v. isosiskonsa toimi koemaistajana äitinsä ja minun suklaakonvehtikokeiluissa.

Äksöniä odotellessa olen sen verran saanut kevätauringosta virtaa, että kylätalolta adoptoitu peikonlehti sai uudet mullat. Myös kaupasta ostettu santtu (eli ovatkos nämä nyt paavalinkukkia/saintpaulioita) sai violettien kukkiensa vastapainoksi retronvärisen keltaisen ruukun. Vielä kun saisi kesäkukkien ym siemenet esikasvatukseen. Alkaa olla jo kiire! Välillä on pitänyt pitää perinnöstä huolta, eli toimia työnjohtajana isän ja pikkuveikan harvennustyömaalla. ;) Melko tyranki olen, valmiille nuotiotulille menin makkaranpaistoon. Itse olen moottorisahan kanssa aivan onneton, olen sitten klapikoneen äärellä rankoja nostelemassa kunhan se aika tulee. Mutta noihin työnjohto/suunnittelupuolen hommiin löytyy ihan koulutuskin!

Kevätauringossa nämäkin männyt näyttävät ihan hyviltä. Ei pidä liian tarkkaan katsoa.

1 kommentti:

  1. Multa meni hermo lokakuussa (remontti alkoi tammikuussa) ja nostatin tyrannina kaikki ylimääräiset roippeet pois keskeltä MINUN uutta kammariani (mitä hiivattia varten vanha vessanpystty seisoi siellä monta kuukautta, kun tiedettiin sen joutuvan pyttyjen hautausmaalle?), Sitten toteutin kalustussuunnitelmani, jota olin hionut kuukausien ajan pikkuhiljaa snataa, betonia, puruja yms muita kakkoja siivotessani.

    VastaaPoista

Kiitos lukemisesta! Kommentit ovat myös tervetulleita! :)