Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Keittiössä suhisee

Kehitystä! Meillä on lattia! Ainakin keittössä. Ja tämän kirjoittaminen on välillä vähän kinkkistä, koska näppäimistössä on niin paljon betonin hionnasta tullutta pölyä. Juu elikkäs viime kertaisen apokalyptisen esityksen jälkeen pääsimme vihdoin laattaostoksille. Laattavalintaan vaikutti yllättävän moni seikka, kuten keittiön tulevat kaapit ja seinän väri, piti oikeasti jo vähän raapia päätään. Puolet rautakaupan maalikartan mallilapuista on tähän mennessä tainnut jo ajautua meille...

Mutta itse laatta oli helppo pala, loppujen lopuksi. Nämä on "vähän" yli hintaluokasta:


Ja nämä taas... noh, punainen on kiva mutta talon nimi on Pasi, ei Moulin Rouge. (Talon nimi ei ole meidän keksimä, me oltas varmaan keksitty joku tylsä luontonimi.)


Tiedättekö, kun on niitä muovimattoja, jotka koittaa olla laattaa? No sitten on laattaa, joka haluais olla muovimattoa, tai jotain yhtä kamalaa:


Välillä piti käydä maalikarttahyllyllä hakemassa lappuja ja vertailla oletetun seinän värin kanssa laattavaihtoehtoja. Lappuja kotona pyöritettyä alkuperäiset suosikit tosin vaihtui vielä. Vähän niin kuin Maajussille morsian -ohjelmassa, maalaisympäristö tuo ehdokkaiden oikean luonteen esiin. Ken on heistä kaikkein kaunein? Armin sijasta seinäruusuksi taitaa päätyä Lime.


Meikäläisen pyöritellessä lappuja pojat teki töitä. Tein minäki vähän, ja toimin tavarantoimittajana. Pojat osti myös lisää leikkikaluja mm. betonin hiontaa varten, pari kohtaa lattiasta oli jäänyt valettaessa hieman liian korkeaksi ja vaati tasoitusta. Sininen on lattian ja seinän jamaan siveltyä vesieristettä, sen tehtävä on tiivistää betonilaatan rajaa, ettei maasta nouse höyryjä/mikrobeja huoneilmaan, sanoo päärakentaja. Tiskialtaan alla toki alkuperäisessä tarkoituksessaan vesieristeenä vuotojen varalta, ettei vaan sinne piiloon jäisi mahdolliset vuodot. Aha, sanoo bloggaaja ja litteroi kuuliaisesti.

Malliesimerkki huonosta remonttisuunnittelusta, pöly laskeutuu kaikkialle, mihin ei tarvisi.
Välissä tuli kevät ja huomasin, että hontelot orvokki-poloiset pitäisi vissiin koulia ja kesäkukkia hommata muutenkin. Tässä on ehkä neljäsosa, lopuille ei ollut pikkupurkkeja. Saa hakia pois. Kasveista lisää seuraavalla kerralla, tehtiin nimittäin äitin ja serkkulikan kanssa reissu Ruukin puutarhamessuille eilen lauantaina ja sieltähän lähti mukaan vaikka mitä! Pakko oli päästä, vaikka osin paracetamolin voimalla mentiinkin.


Takaisin asiaan. Tässä siis lattia laatoitettuna, saumaus puuttuu vielä. Peikonlehti siellä on pyörinyt seassa kun ei se meinaa muuallekaan mahtua.


Sillä aikaa kun minä pöyrin puutarhamessuilla, (ihan hyötykasveja ostin, ja osan ihan miehen mieliksi) oli ahkera remontti-reiska saumannut lattian. Tänään painoi vielä kohta viikon vaivannut lentsu sen verran, että lapion varteen ei ollut asiaa ostoksia istuttamaan. Niinpä palvelin laudan pitäjänä isännän käytellessä naulapyssyä ja saatiin keittiön ulkoseinät laudoitettua loppuun. Tuossa vielä kuvaa vähän jo siivommasta keittiöstä, tuommoinen tummanharmaa peruslaatta sitten valittiin:


4 kommenttia:

  1. Teillä seikkailee peikonlehti, miellä seikkaili vessanpytty ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kasvi on vielä kohtuullinen roudattava, mutta mitenkäs se pytty sillä lailla?!

      Poista
  2. Eikö sinulla ollut viimekesänä joku pottupelto? Töki orvokit sinne pikkutaimina suoraan, niin voit koko kesän syödä orvokin kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varattu sipuleille yms sekalaiselle seurakunnalle. Kyllä ne orvokit vielä paikkansa löytää!

      Poista

Kiitos lukemisesta! Kommentit ovat myös tervetulleita! :)