Vuosi 2019 - Pitkästä aikaa jokin asia edennyt

Tai oikastaan aika montakin asiaa on edennyt. Viime vuonna jäätiin keittiön kaappeihin. Sen jälkeen saimme neronleimauksen tehdä roiskesuojaan liitutaulu. Mietimme ensin lasilevyn käyttöä "välitilassa" (yläkaappejahan ei ole, onko siis välitilaakaan?), mutta haluamaamme väriä ei välttämättä olisi pystynyt lasin kanssa toteuttamaan, ainakaan tasaisen näköisenä. Mitäs tuosta, tämähän tuli halvemmaksikin. Ainakin melkein.

Ohjelma sisältää tuotesijoittelua.

Alle vaneria, päälle mustaa.

Takorauta on sieluni väri, kortin teksti kertoo intohimoista...

Nurkan kanssa piti vähän askarrella.

Enimmän osan aikaahan tässä on kaikkea roinaa edessä, ei sinne yllä kuitenkaan kirjoittamaan....

Muita upeita viritelmiä: riippuvalaisimet ja mahtavat baarituolit ovat iltojemme keskus.

Keväällä touhusimme pihalla. Tai noh, saattoihan tuo olla, että minulla meni koko kesä siellä asuessa.... Nuori isäntä kokosi minulle kasvihuoneen! Arvatkaapa, kuka jätti maakiilat ostamatta. Jep. Ja arvatkaapa, oliko kennolevyistä koottu kasvihuone seuraavana aamuna enää samalla paikalla. Noup. Katollaan lähimmässä ojassa. Ei sentään naapurin pellolla asti. Arvatkaapa, oliko just silloin lähtö johonkin. Jep. Noh, ei muuta kuin suntikset päällä lyötiin ensi hätään muutama harjateräs stoppaamaan enemmät pyörinnät.

Kaksi upeaa yksilöä.

Vad fint!

Ostin kasvihuoneeseen istutuslaatikon. Ohjeissa oli, että laitaan nojaaminen kielletty.
Kuka ei osannut lukea ohjetta?

Kaikkea ei sentään uutena osteta. Lahot puutarhapenkit uusiokäyttöön.

Tadaa!

Eri puolille tonttia ilmestyi kesän aikana kummallisia kumpareita.
Niiden pohjalle tuli sanomalehte/räsymattoja/pahvilaatikoita ja kasa puutarhajätettä.

Sitten multaa. Tämä on pituus-leveys -akselillakin vielä kehitysvaiheessa.

Paras osuus! Kasveja kumpareeseen. Tässä takapihan varjoisa kukkaistutus.
Oli vähän köpösen näköinen vielä tänä kesänä, jospa 2020 kukoistaisi.

Sillä välin sisällä vallitsi yleinen epäjärjestys. Ihmekös tuo, jos ei rouvaa juuri sisätiloissa tavattu. Joutuisi vielä siivoamaan...

Siirtyvä murheenkryyni.

Hieno tilanjakajamme valmistuu. Aika kätevä tuo poraaja.

Koko vuodelta ole kuin tämä yksi kuva, missä tavarat on suurinpiirtein järjestyksessä.
Tilanjakaja jo käytössä, joskin vähän vielä kesken (on edelleen).

Seiniä purettiin, muutama tapettikerros jälleen löydetty.

Hello from the other side!

Sitten levyä pintaan.

Koska elämä ei ole pelkkää remonttia ja pihatöitä, välillä on syöty. Ja sienestetty. Prioriteetit suunnilleen tuossa järjestyksessä, kaikki muu tuleekin kaukana perässä.

Puolangan kanttarelleja ei kuivuus haitannut.

Purkuhommia. Taas.

Vahingosta viisastuu; keittiön paperitapettiin tuli pari repeämää levyjen saumakohtiin.
Olkkarissa kokeilimme vähän eri taktiikkaa.

Pari viime viikkoa onkin sitten edetty vauhdilla. Kun seiniin oli suunnilleen saatu levyt ja paperit, oli edessä parketin asennus. Ei mennnyt tämäkään ihan Strömsö-meiningillä. Tilasimme käsittelemätöntä mäntyparkettia. (Parla Mänty 3X) Parkettiliikkeestä matkaan annettiinkin valkolakattua, vaikka sitä ei enää edes valmisteta! Mistähän takavarastosta olivat kaivaneet? Noh, ei mitään, soitto parkettiliikkeeseen keskiviikkona, jo perjantaiaamuna tuli kotiinkuljetuksena oikea tavara perille ja samalla kyydillä lähti väärät pois.

Seuraava päänvaiva oli, mistä riittävästi painoja. Parketti liimattiin betoniin, ja tarttumisen takaamiseksi noin 75 cm välein piti olla 10-20 kilon paino päällä päivän. Anopilla on onneksi ämpäreitä.... Ei silti niin paljon, että koko lattian olisi kerralla tekaissut. Kolmessa osassa.

Ämpärijonojen seuraava kehitysaskel?

Käsittelemätön lattia hiottiin kerran heti asennuksen jälkeen ennen käsittelyä.

Siellä ne viattomasti odottavat, marraskuun synkkyyden kuvastajat.

Sieltä se lähtee. MUSTAA!

Lakkausta hämärähommina.

Marraskuun valo on hankala. Tummasta lattiasta ei meinaa saada millään hyvää kuvaa.
Tästä nyt saa jonkinnäköisen käsityksen syiden näkymisestä ja lopullisesta väristä. 

On muuten nopea kuivumaan tuo Pallmannin lakka. Neljä tuntia ja hiontakuiva, öljykin oli suht vauhdikasta. Viikonlopussa valmista. Sen jälkeen on myös maalattu seiniä, mutta jälleen marraskuun valo haittaa kuvitusta. Bosborinsininen näyttää kuvissa tummanvihreältä. Odotellaanpa aurinkoisempaa päivää ja tehdään uusi postaus siitä.

Uusia näkymiä

Vähän tuli taas blogitaukoa. Syksy ollut pelkkää työtä ja sienestystä, välillä yhtä aikaa, ei oikein muuta ole ehtinyt! Pihakin retuperällä. Kunhan tämä suppilovahverokausi loppuu, voi keskittyä muuhun. Vaikkapa umpihankihiihtoon ja jouluaskarteluihin.

Näkymät on melko samat kuin ennenkin, mutta välissä oleva lasi aika paljon vähemmän likainen. Sentti pölyä ja kärpäsenkakkaa lähti vanhojen ikkunoiden myötä kartanolle kun Tiivin miehet kävivät asentamassa keittiöön ja olkkariin (siis vanhalle puolelle) uudet ikkunat. Ja mitkä ikkunat! 💖 Siis, kyllähän minä tiesin, että hyvät niistä tulee kun on tämmöinen sisustuksen ammattilainen (HAH!) päättämässä, mutta härtsyykeli kun tuli avaruutta tiloihin! Vanhat ikkunat olivat kaikki samankokoisia, niistä oli varmaan kultaisella 80-luvulla saatu jonkinnäköinen kimppa-alennus, sillä etupihalle antavaa keittiön ikkunaa oli silloin jopa pienennetty. Nyt keittiössä on rintamamiestalojen perinteisen tyylin tapaiset ikkunat ja valkoiset puitteet, jotka todellakin kirkastavat talon ilmettä. Pienennetty ikkuna on palautettu 50-luvun kokoonsa. Olkkarissa sitten vähän reviteltiin. Ikkunoiden leveys säilyi, mutta jo huonekorkeuden muutoksen vuoksi lisäkorkeus oli paikallaan. Jälkeen päin katsottuna takaseinän mittasuhteet ovat ulkoa päin jokseenkin... mielenkiintoiset. Noh, ihan sitä 50-luvun minimalismia ikkunat eivät t-mallinsa kanssa ole, mutta muuten oikeinkin makuumme. Nyt näkyy peltomaisemat, ja onpahan joku lasipinta riittävän alhaalla, mihin pikkuvieraat voivat tahmaisia sormenjälkiä jättää... Takapihamme on muutenkin sen verran kapea suikale, että näitä ikkunoita tuijotellaan lähinnä sisältä käsin.

Aamulla töihin lähtiessäni maisema näytti tältä.

Töistä tullessa kävi pihalta vähän vähemmän vinkka.

Keittiön kalustus alkaa olla valmis. Kuiva-ainekaappi saatiin paikalleen aikoja sitten, ja siihenkin olen aika ihastunut. Myös anoppi suurperheen emäntänä vaikutti tykkäävän! Ensin näytti, että eeeihän sitä kaappia mitenkään täyteen saa, mutta kaksi leveää sisälaatikkoa olivat äkkiä täynnä eri jauhoja, linssejä ja puurotarpeita, sokerisorteista puhumattakaan. Osan kohdalla kyllä mietin, että mitä minulla on oikein päässä liikkunut kun olen moista ostanut ja toisten kohdalla olin selkeästi unohtanut, että tuotetta oli jo kaksi pussia ennestään. Kuiva-aineet ovat olleet vähän levällään/haudattuina kaapin perukoille, josta johtuen ruokaomaisuuden kokonaiskuva ei ole oikein hahmottunut viime aikoina.

Uusi lempilapsi. Ei leiju ilmassa, jalat vaan piiloutuvat kuvassa.

Kiitettävästi kaapin alalaatikoita täyttivät myös keittiöhärpäkkeeni, töpselillä varustettuja vempaimiakin on jotenkin päässyt kertymään, samoin 12 hengen kahviastiastolle on lopultakin joku järkevä paikka. Jokainen parikymppinen tunnetusti tarvitsee 12 hengen kahviastiaston! Noh, iso astiasto on ollut ihan oma toiveemme, ja onpa tuota lainattu esimerkiksi lähipiirin juhliin. Tästäpä silti kohta entisen nuoren vinkki teille kummeille, tädeille, sedille ja muille sukulaisille: nuoren valmistujais-/rippilahjaksi suosittelen ostamaan vaikkapa Teemaa tai muuta sarjaa, jossa on passelin kokoiset ja simppelit mukit arkikäyttöön, mutta riittävän arvokkaan näköiset myös juhlapöytään. Ylimääräinen vierasastiasto pikkukuppeineen etsii nykyasuntojen kaapeissa paikkaansa, jota ei ole. Lisäksi yhä useammin nuorilla on jo oma tyylinsä myös astiavalinnoissa. Hankintakustannuksissa säästetään toivomalla tiettyjä lahjoja vaikkapa valmistujaisten yhteydessä ja etsimällä kirppareilta. Enimmäkseen meiltäkin on onneksi kysytty, keräämmekö jotain tiettyä astiasarjaa, joten kovin erilaisia yksilöitä ei kaappiin ole päätynyt. Samaa sarjaa voi sitä paitsi yhdistellä, vaikka kaikki osat eivät olisikaan samanvärisiä. Sehän se tilaa vie kun erimallisia mukeja, kuppeja ja asetteja alkaa kertyä ja lahjaksi saaduista tahtoo olla hankala luopua. Erikoisempia mukiyksilöitä tai astiasarjoja voi sitten jokainen keräillä, jos/kun materiaan on mahdollisuus. Kaapin perällä pyörivät lahjamukit ovat hukkaan heitettyä rahaa ja tilaa. Jos nuori ei tiedä sanoa mitään astiasarjaa, osta kattila/paistinpannu ja kapusta. Niitä tarvitsee aina. Kunnon kokkiveitsi on myös hyvä ja harvakseltaan saatu lahja, leikkuulaudasta ja patakintaista pitäisi antaa kekseliäisyyspalkinto.

No niin, meni vähän ohi aiheesta. Kehuinko jo tilavaa keittiötä? Juu, siinä onnistuimme, että entiseen verrattuna kaappitilaa tuntuu olevan rutkasti enemmän, vaikka yläkaappeja ei ole ollenkaan. Suosittelen laatikostoja, ei tarvi kontata niistä nurkkakaapeista kattilankansia etsien. Mietimme u-käännöskeittiömme nurkkia, pitkään ja hartaasti. Toiseen nurkkaan oli selvää, että hella tulee sinne. Toiseen sen sijaan ei järkevää ratkaisua tuntunut löytyvän. Nurkkaan sijoitettavia vetolaatikoita on, mutta ovat kalliimpia kuin tavalliset. Päädyimme kuitenkin semmoisen ottamaan, ja nyt olen erittäin tyytyväinen. Saihan siihen taas vähän lisää rahaa menemään, mutta mielestäni saavutettu lisätila oli pitkässä juoksussa hinnan väärtti. Toinen, mihin upposi ylimääräisiä pennosia olivat pöydän kanteen tulleet kääntyvät pistorasiat. Ikkunat ja mahdollisesti tulevaisuudessa seinän suojaksi lisättävä takalasi piirittävät keittiötasoja siinä määrin, ettei seiniin ihan helpolla olisi normaaleja pistorasioita saanut. Nyt näitä painalluksella esiin kääntyviä (eivät pomppaa kovin ylös, kääntyvät vain paikallaan) rasioita on kolme, ja niissä on kaikissa kaksi pistokepaikkaa sekä usb-kaapelin paikka. Riittäisköhän ne?

Kuka kerkesi murustella pöydälle?

Ovet (voiko laatikon etuseinää sanoa oveksi? Onhan siinä kahva...) halusimme alunperin massiivipuisina, mutta hintavertailun ja suunnittelun myötä päädyimme viiluoviin. Massiivipuisia kun ei olisi voinut sileinä tehdä puun elämisen vuoksi. Kaapit meille toimitti paikallinen perheyritys Omtek Muhokselta, täytyy kehua asiakaspalvelua ja joustavuutta! Kunnon havaintokuvat ja suunnittelu avittivat päätöksenteossa ja valinnoissa sekä vahvistivat mielikuvaa, että haluamamme näköinen keittiö tästä on tulossa. Toinen paikallinen yritys ei vastaavaa tarkkuutta tarjonnut ja isommalta yritykseltä sitten puuttui joustavuus erityistoiveiden suhteen. Ihan peruskomponenteilla kun ei remonttikohteessa aina ongelmia selätetä... Nyt olen pari kuukautta ehtinyt testaamaan, ja täytyy sanoa, että olen minä pätevä keittiösuunnittelija! Ainakin, kun ammattilainen viime kädessä ottaa mitat ja piirtää ideat kaavoiksi. :D

Näkymä eteisestä päin.
Liesituulettimen taustassa on päästetty jälleen diy-ihmiset valloilleen.
Materiaalina koivupelkkalauta. Homma siltä osin vähän vaiheessa.

...ja toiseen suuntaan. Huomatkaa mahtava kuvanlaatu.

Tiskialtaalta tuleva viemäriputki piti jotenkin saada piiloon. Ratkaisuna tuommoinen laatikko, jonka päällä uskaltaa istuakin. Sinne saa kivasti piiloon myös tavaraa. Tai saisi, jos ei ne olisi koko ajan siinä päällä estämässä kannen aukaisua... Mies teki rungon, Omtek toimitti levyt, jotta natsaavat keittiön muihin kalusteisiin.

Kuvissa keittiö saa valokylpyä, ja pöydät ovat kummallisen siistit. Ei vastaa todellisuutta, räjähti käsiin heti, kun kuvat oli otettu! Nyt kun vielä sähköt saisi, roikkavirityksillä mennään...

Neljän seinän sisään

Heissan!
Sen verran kiirettä pitänyt, että eipä ole ehtinyt oikein blogijuttuja ajatella. Tai no, mies on ehtinyt ajatella, mutta eipä hän niitä yleensä kirjoita, eikä ehtisikään, että se siitä... Eli monenlaista on alkukesästä ehditty touhuamaan mutta eipä juuri mitään muulle maailmalle kertomaan! Ensinnäkin, nurkat tyhjeni, kun saimme lopultakin tilattua jätelavan. Mikä ihana näky!

Melko täyteenhän se tuli. Isännällä oli vapaapäivä, minulla ei. Raukka oli yksin täyttänyt melkein koko lavan, kun tulin töistä kotiin. Muutamat painavimmat tavarat, lähinnä muinaisia, homeenhajuisia huonekaluja varaston perältä, nostelimme illalla yhdessä lavalle. Tunnelma oli aika seesteinen tämän suorituksen jälkeen... Muutama jätesäkillinen siihen vielä purua jäi, pitäisi kehdata kiikuttaa ne katteeksi kukkapenkkiin. Lautakasa ensimmäisessä kuvassa on sittemmin siirtynyt keittiön seinään.

Olotila jätelavan täytön jälkeen. Tai oikeastaan joka päivä.

Juhannuksen remontti-reiska oli tienaamassa. Minulle oli äiti tehnyt synttärikakkua, jota sulateltiin pienellä päiväkävelyllä. Hakkuuaukea on kyllä kylvetty, vaan eihän ne vuoden-kahden ikäiset pikkutaimet kuvassa vielä mihinkään näy, niinpä tallustelimme kuumaisemassa:

Äitillä tietenkin kamera matkassa, mihinkäs sitä ilman.

Siinäpä se suunnilleen ainoa hengähdystauko olikin. Juhannuksen jälkeen hommat jatkuivat. Keittiön seinät laudoitettiin ja päälle tuli huokoleijona-levy. Osalta seinää puuttuu levy vieläkin, tämä paksumpi sortti kun oli tilaustavaraa eikä tietenkään osattu tilata kerralla riittävästi. Ajattelimme ensin, että vedetään sähköt pintavetona 50-luvun talon tyyliin sopivasti, mutta keittiön pistorasioiden ja valojen sijoittelu tekivät siitä liki mahdotonta, johtoja kun olisi mennyt rumasti sikin sokin pitkin poikin (okei, saattoi siihen olla joku teknisempikin syy, remontti-reiska ei ole nyt vieressä valaisemassa asiaa.) Niinpä johdot tulivat levyjen alle putken sisään. Tästä syystä levyn piti olla paksumpaa, jotta siihen saattaa kaivertaa pienen kolon johdoille. Uudet ikkunatkin saadaan elokuussa, mikä huomioitiin levylaskelmissa, uudet ovat nimittäin eri kokoiset kuin vanhat. Jälleen uusi rahareikä, mutta toisaalta, onpahan sitten laitettu kaikki kerralla nätiksi, perusteli isäntä.

Seinät maalataan Uulan sisustusmaalilla. Huokoleijonan päälle tuli sitä ennen vielä makulatuuripaperi. Levyjen väleihin paperin alle tuli kuittinauhaa, jotta seinän vähän eläessä ilmojen vaihdellessa tapetti ei repeä. Taitolaji sekin, nauhanmokomat meinasivat ensin mennä ryppyyn. Lisäksi luimme eräästä toisesta blogista, että kuittinauhat olisi kannattanut repiä, jolloin niiden reunat eivät näy juurikaan tapetin alta. Noh, toisella kertaa sitten. Eihän tuo omaan silmään niin pistä.

Uulan sisämaalit sävytetään Tikkurilan karttoihin, ikkunaseiniin tuli sävy Lime L385. Muille seinille olin alunperin valinnut värin Seljankukka Y388, mutta eihän ne valitut värimallilaput tietenkään mukaan kauppaan sattuneet, niinpä muistin väärin ja väriksi tuleekin Jasmiin F503. Kotona sitten katseltiin lappusia ja limenväristä seinää, että taisi vahingossa tulla oikeastaan paremmin yhteensopiva sävy ostettua. Toisella puolen taloa on myös suunniteltu räväkän väristä ikkunaseinää ja samaa valkoista sitten muihin seiniin. Kuvissa limeseinät näyttävät ihan myrkynvihreiltä, sävy on jokseenkin parempi ja luonnollisempi livenä katseltuna!

Remonttievästä väliin. Hella on seilannut pitkin keittiötä, mutta on sentään saatu pidettyä toiminnassa, mikä on tietenkin pelkkää plussaa. Mm. tätä kananuudelikeittoa on syöty, onnistuin jopa löytämään marketista misotahnaa lientä varten. Tällä viikolla tuli uudet keittiönkalusteetkin ja perjantaina saimme asennettua uudet, integroidut lieden ja uunin. Lisää keittiökuvia ensi kerralla. Kalusteet on melkolailla paikoillaan,  mutta kuiva-ainekaappi siellä vielä seilaa kun odottelee huokoleijonia ja seinän valmistumista. Vähän voisi ilma viiletä, aika hikistä puuhaa asennella laatikostoja ja ihan vaan siivotakin kun ulkona on 27 astetta lämmintä (ja sisälläkin lähes) ja sadekin tuntui lähinnä, kuin joku olisi nakannut löylyä kiukaalle... :D

Kevään kasvirumba

Niin, ne puutarhamessut. Hattua täytyy Ruukkiin päin nostaa, olipahan kotipuutarhurille ihan riittävästi katseltavaa (ja ostettavaa...!) Harmikseni kotikylän kevätkirppis ja taimitori oli just samana päivänä, olisin voinut käydä vähän taimia vaihtelemassa kylän emäntien kanssa. Naapurin Henna otti minun ylimääräisiä orvokintaimia kuitenkin mukaan omien myytäviensä sekaan, mutta kuulosti, että ei ollut taimikauppa käynyt kovin vilkkaana kellään. Keskenään saatiin sitten taimia vaihdella, käyhän se niinkin! :D

Piki olisi aamulla ollut myös lähdössä. Kirpputorille myytäväksi, vai messuvieraaksi hevoskeskuksen menoa ihmettelemään, sitä ei suostunut kertomaan. Ilmeestä päätellen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, kuitenkin. Kissat jäivät sentään kotiin, messuseuraksi lähti pari hortonomia elikkäs äiti ja serkkulikka. Pitäähän ne olla asiantuntijat matkassa. Talon toiselta ihmisasukilta tuli toive, että jos tyrnipensaita tulisi reissulta kotiin. Lähdin katselemaan myös jotain sopivaa, vähän isommaksi kasvavaa pensasta aitalle auringonsuojaksi.

Joo, lähti sieltä tyrnipensaita... Oli uusia lajikkeita nimeltään Eva ja Otto, hortonomit epäilivät että voisivat olla vanhoja lajikkeita kestävämpiä eräälle kasvitaudille, joka tyrnejä on puutarhoissa viime aikoina vaivannut. Sitten tuli osteltua vähän heräteostoksia. Auringonsuojaksi valikoitui lopulta pähkinäpensas, siis euroopanpähkinä. Syötävä osa näistä kulkee nimellä hasselpähkinä. Pähkinät kuulostivat olevan ristipölytteisiä, eli kaksi yksilöä tarvitaan jotta saadaan syömistä. Jos saadaan. Kuulostivat pensaat olevan jänisten herkkua. Talvenkestävyydestä en olisi niin huolissani, pähkinät, joiden jälkeläisiä ostamani taimet ovat, ovat kasvaneet Ruukissa jo lähemmäs 40 vuotta, ja suunnilleen samoilla vyöhykkeillä tässä ollaan. Innostuin niin, että tempaisin matkaan vielä yhden pensasmustikan ja suklaakirsikan. Ei mitään tietoa, ovatko ne itsepölytteisiä vai ristipölytteisiä, pitänee jättää tilaa, jotta tarvittaessa saavat kavereita. Pensaat olivat kaikki enempi tai vähempi vielä lehdettömiä tai hyvin vaatimattoman näköisiä, otan sitten kuvan jos/kun ovat vielä muutaman viikon päästä hengissä, koska suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Mitäs tässä, onko nämä kaikki alpakoita?
Lapsille oli messuilla myös aasi rapsuteltavana.

Tämähän ei meille riittänyt. Serkkulikka piti kyyditä takaisin Ouluun, ja saimmekin kuningasidean käväistä siinä samalla vielä iltapäivällä mutkan Yrjänäisen puutarhalla. Meillä alkaa serkun kanssa olla kevätperinne, että sieltä haetaan kesäksi yrttejä parvekelaatikoihin ja pihan kesäkukkaistutuksiin. Yrjänäisellä on nimittäin perinteisten kukkien sekä kurkun- ja tomaatintaimien lisäksi melkoinen määrä erilaisia yrttejä, niin vanhoja tuttuja kuin aina myös jotain uutta ja kummallista. Viime kesäksi ostamani piparmintun, appelsiinimintun ja sitruunamelissan tökkäsin syksyllä aitan taakse talvehtimista kokeilemaan. Näkyy appelsiiniminttu siellä nyt leviävän kilpaa maahumalan kanssa ja olipa kaksi muutakin riemukseni selvinnyt. Niinpä tällä kertaa selvisin "vain" parilla paperikassilla....

Tilli, laventeli, rosmariini ja pari purjopurkkia.
Toisessa kassissa oli oregano, rohtobulbine ja pussillinen itusipuleita.

Kaiken kaikkiaan, jos olisin vastaavalla rahamäärällä käynyt vaateostoksilla, olisi siitä luultavasti jäänyt lähinnä paha mieli. Hyötykasveja ostellessa ei tarvitse tuntea tunnon tuskia! Tuskaa tuottaa lähinnä se istutuskuoppien kaivaminen. Siihen hommaan olen vielä osin heikosti päässyt, viime viikon paha flunssa ja ajanpuute ovat olleet vielä riesana. Mut "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä"...

Keittiössä suhisee

Kehitystä! Meillä on lattia! Ainakin keittössä. Ja tämän kirjoittaminen on välillä vähän kinkkistä, koska näppäimistössä on niin paljon betonin hionnasta tullutta pölyä. Juu elikkäs viime kertaisen apokalyptisen esityksen jälkeen pääsimme vihdoin laattaostoksille. Laattavalintaan vaikutti yllättävän moni seikka, kuten keittiön tulevat kaapit ja seinän väri, piti oikeasti jo vähän raapia päätään. Puolet rautakaupan maalikartan mallilapuista on tähän mennessä tainnut jo ajautua meille...

Mutta itse laatta oli helppo pala, loppujen lopuksi. Nämä on "vähän" yli hintaluokasta:

Ja nämä taas... noh, punainen on kiva mutta talon nimi on Pasi, ei Moulin Rouge. (Talon nimi ei ole meidän keksimä, me oltas varmaan keksitty joku tylsä luontonimi.)

Tiedättekö, kun on niitä muovimattoja, jotka koittaa olla laattaa? No sitten on laattaa, joka haluais olla muovimattoa, tai jotain yhtä kamalaa:

Välillä piti käydä maalikarttahyllyllä hakemassa lappuja ja vertailla oletetun seinän värin kanssa laattavaihtoehtoja. Lappuja kotona pyöritettyä alkuperäiset suosikit tosin vaihtui vielä. Vähän niin kuin Maajussille morsian -ohjelmassa, maalaisympäristö tuo ehdokkaiden oikean luonteen esiin. Ken on heistä kaikkein kaunein? Armin sijasta seinäruusuksi taitaa päätyä Lime.

Meikäläisen pyöritellessä lappuja pojat teki töitä. Tein minäki vähän, ja toimin tavarantoimittajana. Pojat osti myös lisää leikkikaluja mm. betonin hiontaa varten, pari kohtaa lattiasta oli jäänyt valettaessa hieman liian korkeaksi ja vaati tasoitusta. Sininen on lattian ja seinän jamaan siveltyä vesieristettä, sen tehtävä on tiivistää betonilaatan rajaa, ettei maasta nouse höyryjä/mikrobeja huoneilmaan, sanoo päärakentaja. Tiskialtaan alla toki alkuperäisessä tarkoituksessaan vesieristeenä vuotojen varalta, ettei vaan sinne piiloon jäisi mahdolliset vuodot. Aha, sanoo bloggaaja ja litteroi kuuliaisesti.

Malliesimerkki huonosta remonttisuunnittelusta, pöly laskeutuu kaikkialle, mihin ei tarvisi.

Välissä tuli kevät ja huomasin, että hontelot orvokki-poloiset pitäisi vissiin koulia ja kesäkukkia hommata muutenkin. Tässä on ehkä neljäsosa, lopuille ei ollut pikkupurkkeja. Saa hakia pois. Kasveista lisää seuraavalla kerralla, tehtiin nimittäin äitin ja serkkulikan kanssa reissu Ruukin puutarhamessuille eilen lauantaina ja sieltähän lähti mukaan vaikka mitä! Pakko oli päästä, vaikka osin paracetamolin voimalla mentiinkin.

Takaisin asiaan. Tässä siis lattia laatoitettuna, saumaus puuttuu vielä. Peikonlehti siellä on pyörinyt seassa kun ei se meinaa muuallekaan mahtua.

Sillä aikaa kun minä pöyrin puutarhamessuilla, (ihan hyötykasveja ostin, ja osan ihan miehen mieliksi) oli ahkera remontti-reiska saumannut lattian. Tänään painoi vielä kohta viikon vaivannut lentsu sen verran, että lapion varteen ei ollut asiaa ostoksia istuttamaan. Niinpä palvelin laudan pitäjänä isännän käytellessä naulapyssyä ja saatiin keittiön ulkoseinät laudoitettua loppuun. Tuossa vielä kuvaa vähän jo siivommasta keittiöstä, tuommoinen tummanharmaa peruslaatta sitten valittiin: