Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Virkkauksia ja muuta piiperrystä

Kävi klassisesti. Parin viikon maksettu vapaa alkoi, ja heti toimiston oven sulkeuduttua tuli kurkku kipeäksi. Nyt on miehen kanssa kolme päivää niistetty, köhitty ja maattu sohvalla välillä kuumemittari kainalossa. Tänään ei maattu sohvalla, mutta niistetty ja köhitty senkin edestä. Hyvä puoli tässä on se, että töllön katsomisen ohella ei ole jaksanut mitään kovin fyysistä tehdä, joten pitkähköksi venähtänyt mattoprojektini valmistui.

Suunnilleen vuosi sitten aloitin maton virkkauksen, mutta minulle poikeukkeuksellisesti sain sen lopulta myös valmiiksi! Ohje on Lankavan Ratas-matto, joka sopii tämmöiselle käsityötaidottomallekin. Kuteena käytin Novitan Eco Tubea, joka tosin on älyttömän raskas kude, ja 95 cm leveällä matolle tuli painoa varmaan 2,5-3 kg. Jos yhtään isompaa projektia suunnittelet, suosittelen muuta kudetta, tämä käy äkkiä käsille. Jälki on tosin nopeaa. Vähän meinasi huolettaa kuteiden riittävyys, joten jätin maton pikkuisen "kesken" ohjeen kierroslukuihin nähden. En myöskään halunnut valkoreunaista mattoa tähän törkykasaan, joka meillä toimittaa lattian virkaa. Matto kuvattu toisen maton päällä.


Kudetta piti hommata kesken kaiken lisää ja sitten sitä jäi yli. Tein kissoille "pesän" samasta kuteesta, pesän onnistuneisuudesta en ole vielä ihan varma. Pitänee pestä se, jos siitä tulisi ryhdikkäämpi. Karvakamut ovat olleet tulevasta piilostaan vähän liiankin innoissaan, mikä haittaa virkkausta... Ilme kertonee kaiken.

Vallu sovittamassa pesäkoria. Taisteluarvilta ei tässäkään säästytty.

Eilen aloin jo sen verran tervehtyä, että tekaisin sitruunamarenkitorttua. Sainpahan samalla leikkiä joululahjaksi saadulla keittiötoholla. Marenki on italialainen marenki, johon vatkataan kiehuva sokeriliemi. Se kuumentaa valkuaisetkin, jolloin syntyy jämäkkä ja kestävä marenkivaahto. Väliin pistin kirpeää lemon curdia. Ihon kuumotuksesta päätellen taidan olla vähän sitruunalle allerginen, mutta kun se on niin pahuksen hyvää.


Lupasin viimeksi sushi-kuvia. Meillä oli lauantain Japani-illassa myös tempura-kasviksia, mutta ne hävisivät tarjoiluastialta, ennen kuin ehdin kuvan ottaa. Todettua tulikin, että parsakaalikin on hyvää, kun sen uppopaistaa! Serkku teki miesväen kanssa makirullia ja nigirejä sillä aikaa, kun minä paistoin tempuraa. Pikkuveli ei ollut koskaan edes syönyt sushia, mutta hyvinhän tuo nigireitä pyöräytteli. Wasabia vaan kerkesi muutamaan mennä vähän runsaahkosti, ennen kuin kukaan ehti huomauttaa, että sitä on syytä annostella säästeliäästi... Osa nigireistä tohotettiin keittiöturhakkeellani, niillä mahtaa olla sitten jo joku muu nimikin, mutta on tuo japanin opiskelu jäänyt väliin. Maki-rulliin sipaistiin osaan tuorejuustoa tai majoneesia ja osassa oli lohen sijaan tonnikalatahnaa. Eivät ehkä ihan autenttisia, mutta hyviä! Tonnikalamakeista on helppo aloittaa, jos raakaa kalaa vierastaa.


Tohon-turhakkeen lisäksi toivoin (ja maksoin) itselleni joululahjaksi matcha-teetä. Se on siis jauhettua vihreää teetä, joka on tietenkin niistä paremmista teelehdistä ja teejuoman valmistus on oma taiteenlajinsa. Itse kumosin sitä surutta jälkiruokaan. Tällä kertaa listalla oli creme bruleeta ja matcha-valkosuklaatryffeleitä. Japanilaiset kuulema tykkäävät tehdä jälkiruokia tavallisesti suolaisiksi mielletyistä aineksista tai juotavista, kuten teestä. Eli matcha sopi iltaamme kuin nenä päähän. Creme bruleen tekoa harjoittelin kyllä ilman teetä ensin, pikkupussilla oli sen verran hintaa. Maku on vähän ruohoinen, mies oli sitä mieltä että siinä maistuu eniten just se teen ominaismaku, jonka vuoksi hän ei siitä tykkää. Matchatryffelit hävisivät silti vauhdikkaasti parempiin suihin.

Maku jakaa mielipiteitä ja värikin on vähän epäjälkiruokamainen.
Suosittelen tekemään perus-vaniljabruleen ensin.

Yön yli jääkaapissa pidetystä tryffelimassasta sai palloja.
Sydämen tapaiset on konvehtimuotilla tehty
vielä pehmeästä massasta. Päällä matcha-tomusokerisekoitusta.
Kuvat ovat tällä kertaa vähän heikkolaatuisia, sillä joku ei ole muistanut ladata kameran akkua välillä...

4 kommenttia:

  1. Matosta tuli oikein pirtsakka. Vallun on syytä pysyä piilossa. Näimme tänään kohtalaisen tuoreita ilveksen jälkiä lumikenkäreitillämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne nyt kaukana ole kulkeneetkaan. Ei taida onneksi kovin hanakasti ilvekset tähän aavalle tulla...

      Poista
  2. Tuohon sushi-hommaan olen ehdottomasti liian laiska! Eikä taitaisi mattokaan syntyä. Mutta kissanrapsutusta rakastan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on jopa kaksi täällä rapsuteltavaksi! Nuo maki-sushit syntyy onneksi kääretorttutekniikalla, kaikki sisään ja rullalle. Alkuvalmistelujahan se vaatii, mutta sitä varten on näppäräsormisia sukulaisia... 😇

      Poista

Kiitos lukemisesta! Kommentit ovat myös tervetulleita! :)