Että mitäkä

Rintamamiestalon remontointia huvin vuoksi ja tarpeeseen, välillä huvi tuntuu työltä. Pipo kireällä tätä rajausta ei ole kuitenkaan tehty, joskus huvittaa kirjoittaa vaaleanpunaisista leivoksista ja kissanpennuista. Onhan ne söpömpiä kuin joku talo.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kevättä rinnassa

Terveisiä sairastuvalta. Oli jotain harvinaisempaa sorttia olevia flunssapöpöjä liikenteessä, sillä ensimmäistä kertaa varmaan kuuteen vuoteen myös minulla nostaa lämpöä. Puhutaan aina siitä miesflunssasta, mutta kyllä se meillä on niin päin, että mies tekisi remonttia varmaan vaikka kuumetta olisi, rouva sen sijaan huutelee sohvan pohjalta pienessä kurkkukivussa kuin Aina Inkeri Ankeinen konsanaan. Noh, sentään kuumeessa ei isäntä remonttia tee, mutta loput Fuktisolit ovat nyt paikoillaan. Seuraavaksi pitäisi koverrella niihin eristelevyihin urat, jotta lattialämmitysputket saadaan kohdilleen makkarin ja olohuoneen väliltä. Suunnitelma ja tarvikelistakin lattialämmitykselle tarvittaisiin, mutta ei ole vielä niistä kuulunut mitään lupauksista huolimatta. Porasimme lämmitysputkien läpivientiä varten kivijalkaan reijät jo aiemmin, minullakin oli hirveän vastuullinen rooli betonin kastelijana. ;)

Ideana on yhdistää nykyiset makuuhuone ja olohuone yhdeksi isoksi olohuoneeksi ja ennen pitkää rakentaa yläkerta ja sinne makuuhuoneet. Näin saadaan sitä paljon perään kuulutettua tilaa tänne, minussa on vähän pohjalaisverta ja iso ego enkä loputtomiin ihan pikku huusholliin mahdu. No ei nyt niinkään, mutta olemme aika sosiaalista sakkia, kuten talon entinen omistaja huomasi muuttopäivänä. Yhtäkkiä oli piha täynnä autoja ja muutama muksu jaloissa. Meillä on tapana lähinnä miehen sisarusten kanssa kokoontua minne suinkin sovitaan ja yleensä sitä tilaa on löytynyt hänen siskonsa luota. Mukava olisi välillä vastaemännöidä! Näin ollen sitä oleskelu- ja majoitustilaa tarvitaan. Ja iso keittiö, sillä kokoontumisiin kuuluu usein hyvä ruoka!

Aina ei kuitenkaan jaksa olla sosiaalinen, siksi on mainio juttu, että meiltä löytyy käytännössä kotiovelta lenkki- ja hiihtomaastot. Ladulle on pikkuisen matkaa, olisiko pari-kolme kilometriä nyt, kun Tervareitistö on ajettu latukoneella. Ladulle minua ei saa enkä edes monoja omista, mutta maanantaina kävin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa metsäsuksiani ja hiihtelin pitkin naapureiden peltoja. Keli oli niin mahtavan aurinkoinen ja keväinenkin, että tämmöisellä sohvaperunallakaan ollut oikein muita vaihtoehtoja sisäisen palon edessä. Auringon puolella olikin erinomainen hankikanto ja sopivasti vähän uutta lunta päällä niin, että metsäsuksella syntyi hyvä luomulatu. Varjon puolella sen sijaan hanki upotti ja kolmasosa hiihtolenkistäni muistuttikin enemmän lumikenkäilyä. Vanhastaan kouluhiihtoa kammoavana syytänkin hivenen venähtänyttä ja äkkiseltään erittäin hikistä hiihtolenkkiäni tästä flunssanpoikasesta. Teletapit sanovat kuitenkin: "Uudestaan!"

Pettävän idyllistä. Pitää kyllä tampata itselle uusi latu, kunhan happi kulkee taas.
Saapa nähdä, millaiset hiihtokelit ensi viikolla on, nyt on toista päivää niin lauha, että lumet tippuivat katolta ja taivaalta tulee pelkkää märkää räntää kinttaan kokoisina hiutaleina. Hyvä keli sisähommille ja sisustusunelmille siis. Mukavia sisustuskuvia olen katsellut mm. Pilviraitti-blogista ja käytännöllisempiä neuvoja rintamamiestalojen tee-se-itse -miehille ja -naisille löytyy täältä. Keväistä maaliskuuta!

3 kommenttia:

  1. Olet ollut metsästä poissa liian pitkään, siksi lentsu pääsi iskemään. Parantele itsesi ennen seuraavaa hikilenkkiä.
    Hommahan etenee pikkuhiljaa koko ajan. Jospa ne suunnitelmat pian tulisivat.

    VastaaPoista
  2. Vai on sulla iso ego ;) Voi että sinä kirjoitat hauskasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, valtava! Tai ainaki iso ääni, oisi hyvä jos ei ukon tarvisi aina ihan vierestä kuunnella. ;) Kiitän!

      Poista

Kiitos lukemisesta! Kommentit ovat myös tervetulleita! :)